Fitz mutatoi itsensä

Aina kolmanteen polveen
(Murderland, ohjaus Catherine Morshead, GBR 2009)
Elokuvan esittely Ylen kotisivuilla

Äiti (vas.), poliisi, rikospsykiatri.

Yle TV1 esitti tiistaina brittiläisen televisioelokuvan Aina kolmanteen polveen. Valitsin sen katsottavaksi lähinnä siksi, että pääosassa esiintyy loistavan Fitz ratkaisee -sarjan (1993 - 96) Fitzinä loistanut Robbie Coltrane (s. 1950), ja ehdin katsoa sen eilen.

Kyseessä on psykologinen trilleri. Coltrane on vanheneva poliisi Douglas Hain, joka kietoutuu monella tavalla yksinhuoltajanaisen veriseen murhaan, jonka hän saa ratkaistavakseen. Aluksi katsojan kuva Coltranesta nimenomaan Fitzinä on niin voimakas, että tuottaa hämminkiä tajuta, ettei hän enää hallitsekaan kaikkia rikospsykiatrin maagisia voimia, vaan rikospsykiatrin viittaa kantaa enemmän tai vähemmän hallitusti Laura Maitland, jota esittää Sharon Small (s. 1967), tuttu Elizabeth George -dekkarifilmatisoinneista.

Komisario Hain ja nuori Carrie.

Yksihuoltajaäitiä esittää Lucy Cohu. Hänen teini-ikäinen tyttärensä Carol "Carrie" Walshin roolissa on Bel Bowley (s. 1992). Luonnollisesti tytär kokee äitinsä menetyksen voimakkaasti, mikä ilmenee pakkomielteisenä haluna auttaa Hainia, jotta syyllinen varmasti saadaan kiinni. Carrie upottautuu selvitystyöhön niin syvästi, että psykiatri Maitland toteaa hänen joutuneen "murhamaahan" (murderland) - ilmaisu, josta elokuvan alkukielinen  nimi tulee. Mielestäni käännösnimi Aina kolmanteen polveen on lattea ja jopa perustelematon.

Selvyyttä vaille jäävä murha kalvaa Carrieta traumana aikuisuuteen, 15 vuoden päähän. Aikuista Carolia esittävä Amanda Hale (s. 1982) elää elokuvan alussa nykyhetkessä ja avioliiton kynnyksellä, mutta hän ei uskalla astua ratkaisevaa askelta selvittämättömien menneisyyden tapahtumien tähden. Siksi hän ottaa uudelleen yhteyttä komisario Hainiin, joka on joutunut eläkkeelle poliisista.

Kerronta kulkee luontevasti ja vaivattomasti nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Yllätyskäänteitä saamme todistaa säännöllisesti - muun muassa mustat, punakuvioidut lenkkarit odottamattomissa jaloissa -, ja käsitys hahmoista saa uusia tulkintoja tapahtumien edetessä. Erityisesti hämäräperäinen valokuvaaja Whitaker kokee tässä karusellissa monta olomuotoa. Tosin paketti laajenee ehkä tarkoituksettoman laajalti päähenkilöiden psykologisen maailman ulkopuolelle sisällyttäessään salaliitonkin juonikokonaisuuteen. Ja uskottavuus kärsii pienen kolauksen loppukolmanneksella, jossa aikuinen Carol ottaa käyttöön rohkean epäsovinnaiset keinot salapoliisityössään. Samalla alkupuolen psykologinen painotus muuttuu kovin toiminnalliseksi.

Elokuva esitettiin Britanniassa alun perin kolmiosaisena sarjana, josta elokuva on tiivistetty. Tiivistys on uskoakseni tehnyt hyvää rauhallisesti edelleen etenevään trilleriin. Jaksoista ensimmäinen keskittyi teini-ikäisen Carrien näkulmaan, toinen komisario Hainin ja kolmas aikuisen Carrien näkökulmaan. Elokuvassa järjestystä ei ole rikottu.

Komisario Hain on Coltaranen karismalla tehty toimiva hahmo, jonka juuret ovat mitä ilmeisimmin 1990-luvun alun Fitzissä. TV-maailman arvostelussa (44/2010) Kalle Kinnunen kirjoittaa: "Viinaanmenevä ja moniongelmainen Hain on vielä Fitziäkin ristiriitaisempi tyyppi." Minä olisin asiasta eri mieltä. Hain on toki kompleksinen ja komplikoitu hahmo, joka kantaa elokuvan läpi hienosti, mutta kyllä häneltä puuttuu Fitzin repertoaari persoonallisuudessa ja kykyasteikossa. Hain ei kata yhtä monta oktaavia kuin Fitz.

Aina kolmanteen polveen on kyllä viihdyttävä ja katsojan otteessaan pitävä trilleri, siinä mielessä lämpimät suositukseni ansaitseva, ehdottomalla ammattitaidolla joskaan ei ehkä rakkaudella leivottu, mutta sen syvemmälle se ei yllä, ei Hainin henkilökuvassakaan. Tämä elokuva on laadukasta viihdettä, ei enempää. Tämä ei kestä useita katseluita, kuten Fitz ratkaisee ehdottomasti kestää.

Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa joulukuun alkupäiviin asti.