Pyhimystä sädekehän verran

Kaikki alkoi Singaporessa toukokuussa 1907. Silloin syntyi erääseen kiinalais-brittiläiseen perheeseen poika, joka sai nimen Leslie Charles Bowyer-Yin. Myöhemmin tämä poika opittiin tuntemaan rikoskirjailijana nimellä Leslie Charteris, jonka ylivoimaisesti suosituin luomus on arvoituksellinen, monikasvoinen veijarihahmo Simon Templar, Pyhimyksenä (The Saint) tunnettu.

Simon Templar näki päivänvalon vuonna 1928 romaanin Pyhimys kohtaa tiikerin (Meet - The Tiger!, suom. 1960 myöhemmän laitoksen pohjalta) sivuilla ja osoittautui kohta suurmenestykseksi. Charteris jaksoi väsätä uusia Pyhimys-seikkailuja peräti 35 vuoden ajan, minkä jälkeen joukko haamukirjailijoita jatkoi sarjaa.

Pyhimyksen ura laajeni pikku hiljaa elokuviin (1938 - ; pääroolissa erityisesti George Sanders) ja sarjakuviin (1948 - ). Suomessakin ilmestyi vuosina 1970 - 84 pehmoseksikäs Pyhimys-sarjakuvalehti, joka onkin ainoa sattumoinen kohtaamiseni hahmon kanssa ennen tätä päivää.

Nimittäin tänään Yle Teema aloitti retrosti Pyhimys-nimisen televisiosarjan uusinnat. Sarjaa ruvettiin tuottamaan Britanniassa vuonna 1962, ja runsaan kuuden vuoden aikana jaksoja kertyi kaikkiaan 118. Pääosaan kiinnitettiin melko lahjaton mutta sitäkin sulavampi nuori kyky, 34-vuotias Roger Moore (s. 1927). Yle Teeman uusintakokonaisuuteen tosin on kelpuutettu vain sarjan värilliset jaksot, eli se alkaa viidennen tuotantovuoden alusta.

Pyhimys 72. Kuningattaren jalokivet
(The Saint 5:1. The Queen's Ransom, ensiesitys Britanniassa 30.9.1966)
Pyhimys pelastaa Monte Carlossa Fedyran ex-kuninkaan hengen. Syrjäytetty kruunupää mielii takaisin valtaan ja aikoo rahaa saadakseen myydä vaimonsa korut. (Yle.fi.)
Sarjan esittely Yle Teeman kotisivustossa
Jakso katsottavissa netti-tv:ssä kahden viikon ajan
Yle Teema ma 3.6.2013 klo 18.00 - 18.49 

1960-luvu oli svengaava, joten Pyhimyksen tulee luonnollisesti olla erityisen svengaava. Tyylikästä svengiä ei siis pidä puuttuman, kun Pyhimys Simon Templar ilmaantuu Monte Carlon kasinolle valkoisessa smokissaan. Smokki istuu täydellisesti, ja mikä on istuessa, kun on luultavasti näyttelijä Mooren oma smokki - hän kun käytti pyhimyksissä hyväkseen lähinnä oman garderoobinsa puvustoa.

Myös näyttävät nutturat kuuluivat 1960-luvun svengiin. Sellaista keikuttaa päänsä päällä kuningatar Adana (Dawn Addams, 1930 - 85). Se ei ole yhtä näyttävä kuin edesmenneen Amy Winehousen tekotukka mutta takuulla sata kertaa parodisempi. Johtopäätös: Pyhimys-sarja ei ota itseään turhan vakavasti. Se on ilmeistä sukua toiselle 1960-luvun parodiselle ja niin ihanalle camp-sarjalle Batmanille (1966 - 68).

Kuninkaallista glamouria, tiaroja ja fetsejä, Casinolla.

Ilmaannuttuaan eteemme Pyhimys kertoo meille ajatuspuheena, mikä on oleellista tässä illassa. Oleellista on, että kuningatar Adanan aviopuoliso, Fedyran öljyvaltion vallasta syösty kuningas Fallouda (George Pastell, 1923 - 76), istuu uhkapelipöydässä ja lätkii korttia. Sitten tapahtuu jotain: ex-kuningas yritetään murhata, mutta Pyhimys-Moore aina yhtä valppaine kulmakarvoineen onnistuu estämään yrityksen.

Pyhimyksen formaattiin kuuluu, että henkilö A ei tunne Simon Templaria, joten henkilö B joutuu esittelemään hänet henkilö A:lle. Tässä jaksossa henkilö A:n nakki on osunut ex-kuningas Falloudalle, joka ei tunnista hyväntekijäänsä, jotenka henkilö B eli kuningatar Adana suorittaa esittelyn. Samalla hetkellä pyhimyksen sädekehä ilmestyy formaatin mukaisesti näyttelijä Mooren pään päälle, ja tämä vaihtoehtoisesti joko vilkaisee sädekehäänsä tai suuntaa katseensa suoraan kameraan. Tässä jaksossa on vuorossa katsahtaa auraa ironisen elegantisti.

Ja pyhimyssädekehästä johdumme luontevasti tunnusmusiikkiin grafiikkoineen, yhtä svengaavaan ja tyylikkääseen kuin jakso on kuluneet pari minuuttia jo ollut. Alkutekstien vyöryessä meillä on hyvää aikaa koota syntyneitä vaikutelmia. Eli: Tämähän on kuin parodialla suittu Agentti 007! Parodian paradoksi piilee tällä kertaa siinä, että näyttelijä Moore esitti 007:ää ensimmäisen kerran vasta seitsemän vuotta myöhemmin, mutta edes viimeisessä bondissaan hän ei uskaltautunut panemaan samalla lailla läskiksi.

Pyhimys saa kuningaspariskunnalta armon kuulla heidän huolensa. He haluaisivat niin kovasti palata valtaistuimelleen, mutta sepä ei onnistu ilman pätäkkäsummaa, joka saataisiin kokoon realisoimalla kuningattaren korut. Pyhimyksen siis pitäisi saattaa kuningatar noutamaan korunsa Sveitsin Zürichistä. Vaan kuningasparin petollisella palveluskunnalla on toiset juonet. Hammer-studion kauhuelokuvien luottonäyttelijä Peter Madden (1904 - 76) on kavaltajaryhmän pomona kavalista kavalin.

Vaappuvan lentokonematkan päässä Zürichissä korut odottavat pankin talleholvissa, ja kun ne on kuitattu, varsinainen toiminta voi jälleen jatkua. Autokuskeja kolkataan ja korvataan valekuskeilla. Keltaiset avopakut jahtaavat vihreitä mercedes-limusiineja. Pommisalkkuja availlaan ja lentomatkat päätyvät ties minne.

Catherine Feller huoltoaseman pikku emäntänä.

Pyhimyksen rytmitykseen kuuluvat rauhaisat suvantokohdat. Matkalla konnia pakoon Ranskan maaseudulla Mr. Templar kuningattarineen seisahtaa hoonoa enklantia galliaksi murtavien Catherine Fellerin ja Stanley Meadowsin herttaiselle pikku bensiiniasemalle. Siellä on jälleen tilaa muun muassa pikkusievälle seurapiirikomedialle, kun aviopari luulee pakenevia matkustavaisia rakastavaisiksi. Kyydin antiikkisessa Rolls-Roycessaan puolestaan tarjoaa hyvissä varoissa oleva ja reippaasta vauhdista nauttiva mummeli Hortense Pemberton (Nora Nicholson, 1892 - 1973), jolla tälläkin tosin on oma jäynänsä mukana ojassa.

***

Millaisen luonnekuvan saamme pahamaineisesta Mr. Templarista Kuningattaren jalokivien perusteella? Ensinnäkin hänellä on mittaamattoman pitkä pinna, mikä tunnetusti on aina tyylikästä. (Olemmeko milloinkaan törmänneet malttinsa menettäneeseen näyttelijä Mooreen tämän jo 68 vuotta kestäneellä elokuvauralla?) Pyhimyksen sulava charmööriys ja leikkisä gentlemannius ei vaarannu ääriolosuhteissakaan. Edes kaamean huonolla itsetunnolla varustettu kuningatar Adana ei kykene horjuttamaan Mr. Templarin hyväntuulisuutta ja svengaavais-zeniläistä tasapainoa. Pyhimys on takuulla harjoitellut etukäteen kauhukakaralaitoksessa. Lisäksi sankarimme hallitsee näyttävät nyrkkitappelutkin suvereenisesti. Itse asiassa nyrkkisankaritaidot ovat Pyhimyksen uran elinehto - muuten hän yksinkertaisesti ei selviäisi käsikirjoittajan häntä varten laatimista koettelemuksista kenttäolosuhteissa.

Pyhimys on myös periaatteellinen, tai ainakin näyttelee sellaista jouhevan kameleonttimaisesti. Hänellä on pokkaa kysyä kuningas Falloudalta päin naamaa, miksi auttaa takaisin valtaistuimelle monarkkia, joka tunnetaan lähinnä uhkapelitaidoistaan. Pyhimyksen ja kuningatar Adadan kiperää yhteistyösuhdetta tarkastellessa huomaa, että Mr. Templar jatkuvasti pilkkaa päänaistaan hienovaraisesti. Tämä näyttää televisiollisesti hyvältä ja tenhoavalta, mutta paljastaa ikävän totuuden sankarista: hän on kaksinaamainen nilkki, joka onnistuu kätkemään raukkamaisen alentuvuutensa sulavaisen olemuksensa laskoksiin.
  

Paha on paha, tässä Peter Maddenin Farid.

Pyhimyksen satumaailma pohjaa paperinukkehahmoihin ja stereotypioihin. Todelliset konnat esimerkiksi näyttävät totisesti konnilta ja saavat onnellisessa lopussa sen palkkansa, joka pahalle kuuluu. Lajityyppiin kuuluvat myös naisihmisten taajat pyörtymiset, taatusti dramaattiset.

Toiminta vaatii, että jaksossa sattuu ja tapahtuu paljon, mutta silti juonenkuljetus on niin, niin suoraviivaista. Hatusta vedetään käänteitä liukuhihnaperiaatteella. Hahmoissa on stereotypiaa muttei arkkitypiaa, jotenka vertailun toiseen 1960-luvun camp-sarjaan Batmaniin voittaa armotta jälkimmäinen. Cesar Romero Batmanin Jokerina kuuluu televisiohistorian ikoneihin!

***

Kuningattaren jalokivet merkitsee käännettä Pyhimys-sarjan historiassa muutoinkin kuin ensimmäisenä värillisenä jaksona. Kaikki 71 mustavalkoista tarinaa nimittäin olivat edes jollain lailla perustuneet hahmon luoneen Leslie Charterisin kirjoittamiin kertomuksiin. Tästä lähtien toimittiin toisin. Värillinen Simon Templar etääntyi yhä enemmän charterisilaisesta alkuperäishahmostaan. Sarja muuntui yhä enemmän agentti- ja fantasiagenren sukuiseksi, kun aluksi oli tuotettu lähinnä rikossarjaa.

Näemme hänen auransa.

Kun Pyhimys-tv-sarjaa alettiin suunnitella 1960-luvun alussa, kirjailija Charteris olisi halunnut sankariksi sankarin paikalle itsensä hänen hitchcocklaisen tyylikkyytensä Cary Grantin. Tiettävästi rooliin kaavailtiin myös Patrick McGoohania, mutta lopulta Roger Moore sai sen - ja kohosi muutamassa vuodessa kansainvälisesti tunnetuksi huipputähdeksi. Moore jopa ohjasi yhdeksän pyhimystä! Yle Teeman kokonaisuuteen ohjauksista kuuluu neljä.

Pyhimyksessä Moore sai kaikessa rauhassa kehittää tyylikkään sulavaa roolihahmoaan eräänlaisena esi-Bondina. Vuosien mittaan hän kuitenkin kyllästyi Mr. Templarin yksipuoliseen hahmoon ja halusi siitä eroon. Kun sarja päättyi 1969, hän ei enää sittemmin palannut rooliin.

Svengaavalla 1960-luvulla kylmä sota eli parasta miehuuttaan, ja se näkyy Pyhimyksessä. Itä on itä ja länsi on länsi, ja Mr. Templar totisesti vastustaa itäistä hapatusta. Ja Kuningattaren jalokivissä nähty kuvitteellinen kuningaskunta Fedyra ei ole mitenkään poikkeus, sillä näitä mielikuvitusvaltioita sikiää varsin taajaan sarjan kulussa. 

Simon Templar asuu Lontoossa ja seikkailee ympäri maailmaa. Maailmankuuluista tapahtumapaikoista huolimatta kuvaukset tehtiin muutamia pieniä kohtauksia lukuun ottamatta brittistudioilla. Esimerkiksi Kuningattaren jalokivien alkukohtauksessa Monte Carlon kasinossa aitoa ja alkuperäistä taitaa olla vain lyhyt ulkokuva tästä uusempirepalatsista.

Pyhimys ja hänen pikku apulaisensa ST 1.

Menopelinä Mr. Templarilla on Volvo P1800, joka "Pyhimys-Volvonakin" tunnetaan. Auton rekisterinumeroista tunnetuin on ST 1. Päähenkilön lisäksi sarjassa ei oikein ole muita pysyviä henkilöhahmoja, tyttöystävätkään kun eivät Mr. Templarin kainalossa tahdo viihtyä. Ainoa toistuvasti näyttäytyvä henkilö saattaa olla rikostarkastaja Claud Eustace Teal, joka toisaalta vainoaa harmaalla alueella toimivaa päähenkilöä, toisaalta tekee tämän kanssa joskus yhteistyössä. Tarkastaja Teal esiintyy noin joka viidennessä pyhimyksessä. Muutaman vierailevan näyttelijän jälkeen hänen esittäjäkseen vakiintui Ivor Dean (1917 - 74). Kesä-Teema lähettää yhteensä kymmenen Teal-jaksoa.

Vuoden 1969 jälkeen Pyhimys on yritetty palauttaa televisioon muutamaankin otteeseen. Ensimmäinen yritys oli Pyhimyksen paluu (Return of the Saint, 1978 - 79), jonka 24 jaksossa Mr. Templaria näyttelee Ian Ogilvy (s. 1943). Vuosina 1971 - 72 tuotettiin 24-osainen The Persuaders!, jossa pääosaa esittää Moore yhdessä Tony Curtisin kanssa. Tällä sarjalla ei ole mitään tekemistä Pyhimyksen kanssa, vaikka sille Suomessa annettiinkin sellaiseen viittaava nimi Veijareita ja pyhimyksiä.

***

Värillisiä pyhimyksiä tehtiin kaikkiaan 47 kappaletta. Ne kaikki on tarkoitus näyttää kesän mittaan Teema-kanavalla viiden jakson viikkovauhdilla. Oivalliseen Derrick-tyyliin samat vakionaamat näyttelevät toistuvasti eri rooleja sarjan jaksoissa. Seuraavassa muutama kaunis sana seuraavana tulossa olevista jaksoista. Yle Teeman esitysjärjestys poikkeaa jonkin verran alkuperäisestä, ja kanavan kotisivuilta löytyy hyvä perustelu valittuun järjestykseen.

3. - 7.6.2013
   72. Kuningattaren jalokivet (The Queen's Ransom; 5:1)
   73. Tutkimusaseman salaisuus (The House on Dragon's Rock, 6:9) - Näyttelijä Mooren oma ohjaus
   74. Loikkari (The Russian Prisoner, 5:3) - Joseph Fürst (1916 - 2005) esittää suomalaissyntyistä venäläisfyysikkoa
   75. Vastahakoinen vallankumouksellinen (The Reluctant Revolution, 5:4)
   76. Avulias merirosvo (The Helpful Pirate, 5:5)

10. - 14.6.2013
   77. Hirviön jäljillä (The Convenient Monster, 5:6) - Loch Nessin hirviön jäljillä
   78. Enkelin silmä (The Angel's Eye, 5:7) - T. P. McKenna
   79. Uhkapeliä elämällä (The Man who Gambled with Life, 6:18)
   80. Mies joka piti leijonista (The Man Who Liked Lions, 5:8)
   81. Parempi hiirenloukku (The Better Mouse Trap, 5:9) - Cannes, Alexandra Stewart, Pauline Collins

17. - 21.6.2013
   82. Karkulainen (Little Girl Lost, 5:10) - A. Hitlerin tytär (June Ritchie, s. 1938)? Väinämöishahmoisena komentaja Brendan Cullinina lähes parimetrinen Noel Purchell (1900 - 85).
   83. Salainen lista (Paper Chase, 5:11) - DDR
   84. Lentosuunnitelma (Flight Plan, 5:13)
   85. Pakoreitti (Escape Route, 5:14) - Näyttelijä Mooren oma ohjaus. Pyhimys joutuu vankilaan. Rikostarkastaja Teal. Donald Sutherland, Jean Marsh
   86. Peräänantamattomat patriootit (The Persistent Patriots, 5:15) - Rikostarkastaja Teal.

24. - 28.6.2013
   87. Nopeat naiset (The Fast Women, 5:16) - Kate O'Mara
   88. Kuolemanleikki (The Death Game, 5:17) - Rikostarkastaja Teal
   89. Taiteenkeräilijät (The Art Collectors, 5:18) - Leonardo da Vincin kadonneet maalaukset
   90. Palkkatappaja (To Kill a Saint, 5:19) - Pyhimys saa toimeksiannon murhata itsensä
   91. Valekreivitär (The Counterfeit Countess, 5:20) - Rikostarkastaja Teal. Kate O'Mara

1. - 5.7.2013
   92. Välikohtaus Venetsiassa (Interlude in Venice, 5:2) - Bondien Neiti Moneypenny Lois Maxell
   93. Simon ja Delila (Simon and Delilah, 5:21) - Lois Maxell
   94. Aarresaari (Island of Chance, 5:22) - Kulta-aarre Karibianmerellä
   95. Pommitehdas (The Gadget Lovers, 5:23) - Saako eversti Smolenko (Mary Peach, s. 1934) surmansa 14. neuvostoagenttina?
   96. Timanttihuijaus (A Douple with Diamonds, 5:24) - Rikostarkastaja Teal

22 muuta osaa heinä - elokuussa.

Jälkikirjoitus 17.6.2013. Kuningattaren jalokivien jälkeen olen katsonut kolmisen muutakin jaksoa ja todenut, että ihan kaikki aloitusjaksosta päättelemäni ei päde koko sarjaan. Konnat esimerkiksi eivät välttämättä aina ole niin kovin konnan näköisiä. Olen miettinyt myös Mr. Templarin ylivertaisuuden salaisuutta. Ehkä kaiken takana piilee ylimääräinen aisti, jota hän säätelee kulmakarvojaan liikuttelemalla.