Kirja on kolmiulotteinen

Odysseus vm. 2000-luku.

Tämän meneillään olevan vuosisadan Odysseus on metrin ja 97 sentin mittainen. Hän pitää majaansa Uudella mantereella, ja hänen henkilökohtaisen omaisuutensa arvo lienee 16 miljardin dollarin luokkaa. Muutama vuosi sitten hän keksi lähettää oman, modernisoidun versionsa Troijan hevosta muodossa Stephen Elop erääseen kaukaisessa Suomessa majapaikkaansa pitävään pörssiyritykseen. Tänä aamuna troijalaisjuonen oli lopulta aika paljastua - onnistuneena ja voitokkaana. Mistä oli seurauksena, että pitkästä aikaa minäkään en jaksanut odottaa huomisen sanomalehtiä ja niiden taloussivuja vaan aloin haalia aihetta koskevia uutistekstejä internetistä. (Ks. Jari Saarnion kommentti aamun aiheesta.)

Niin kuin minulla ei olisi ollut muutakin tekemistä - kuten yrittää palata vaalimaan blogiani huolettomien mieronaikojeni jälkeen.

Mikä mierossa oli parasta? Ehkä vastaus on blogia epätoivoisesti ylläpitävälle yksilölle poliittisesti ja muutenkin epäkorrekti, mutten uuden arkeni lamauttamana nyt jaksa välittää seurauksista: parasta oli vapaus tietokoneista ja erityisesti internetistä - kaksiulotteisen kuvaruudun takaisista maailmoista.

En minä toki täysin synnitönnä elänyt. Kun minulla kerran vaivaton tilaisuus siihen avautui, tarkistin paikallissääennustukset miltei päivittäin, vaikka muutoin elin täysin vailla verkkoaktiviteetteja parhaimmillaan pitempiäkin aikoja yhteen menoon.

Jo joitain vuosia sitten olin havaitsevinani, että päivistä onnellisimpina ja täysipainoisimpina pidän niitä, joina minun ei ole lainkaan tarvinnut avata tietokonetta ja sen maailmoja.

Sic transit gloria mundi. (Kuva: Benjamin Chasten / The Epoch Times.)

Kirja on kolmiulotteinen. Sanomalehti on kolmiulotteinen. Maailma on kolmiulotteinen. Järkyttyneenä siis luin pari päivää sitten tiedon, että ultramaineikkaan Encyclopædia Britannican kaikkien aikojen viimeinen kolmiulotteinen laitos ilmestyi vuonna 2012. Kauhuitellen ajattelen sitä ehkä jo lähituleivaisuudessa odottavaa tilaa, jossa lehdet eivät enää pyri eteisen postiluukusta luokseni. Ja surullisena muistan niitä liian monia tämän uuden vuosisadan lapsia, jotka jo ihan pienoiskokoisina istutetaan tietokoneen ääreen luomaan perustaa omalle maailmalleen. Ikään kuin heiltä amputoitaisiin jotain hyvin tärkeää pois. Minulla oli etuoikeus elää konkreettinen lapsuus, siihen aikaan kun vain tuli oli hyvä renki mutta huono isäntä.

Olenko vain ennakkoluuloinen, nurkkakuntainen ja säälittävän taantumuksellinen? Internetin maailmoissa vähintään yksi ulottuvuus kuitenkin puuttuu.

Ylihuomisin kirjoitan eräästä nykyromaanista, jonka päähenkilö edustaa yhtä aikamme ihmistä: hän ei oikeastaan enää voi elää ilman verkkoyhtyksiä ja sosiaalista mediaa. Hänestä on tullut kyborgi, ei ulkoa pakotettuna vaan ihan oman psyykensä askelmerkkien kautta. Mutta lisää hänestä siis torstaina.

Sen sijaan valitellen totean, etten ylihuomisenkaan arvioni tullen kyenne siihen positiiviseen perusasenteeseen, jota kohti olen jo aiemminkin lausunut pyrkiväni (ja joka saattaa vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta). Mutta kun hankin tuon romaanin luettavakseni juuri ja nimenomaan blogia ajatellen, en malta makuloida kirjakokemustani, kuten valaistunut tässä tilanteessa toimisi.

***

Beck - Myrskyn silmässä (2009).

Minulla oli hyvä syy palata blogin ääreen juuri tänään. Nimittäin tänä ja ensi tiistaina Nelonen lähettää kello 22.00 Beck-sarjan kaksi aivan vihoviimeistä elokuvaa Myrskyn silmässä ja Elävältä haudattu, kumpikin vuodelta 2009. Kyseessä on noiden kahden viimeisen tarinan ensi-ilta suomalaisilla ilmaiskanavilla, mistä kaikki kirkonrotat ja konkurssiuhkaa silmästä silmään tuijottavat iloitkoot ja riemuitkoot.

Viime tiistaina uusitun Herran nimeen (2007) oli alkuaan tarkoitus päättää koko Beck-sarja, mutta toisin kävi. Saa nähdä, millainen harmageddon tänään täyttää televisioruudun, Herran nimeen -jaksossakin kun vallitsi jo melkoinen maailmanlopun meininki erityisesti Gunvald Larssonin huushollissa. IMDb osaa kertoa, että Beckin rakas naapuri Valdemar sentään ei petä meitä vaan näyttäytyy kummassakin päätösjaksoista.

> Beck-teksteihini

***

Pikkuoravat asuttivat Villa Derrickeriaa mallikelpoisesti vuokralaisinani kesän ajan, ja nyt he ovat jo palanneet hulpeaan residenssiinsä sen kokemien mittavien perusparannustöiden jälkeen. Valokuvia tai muuta informaatiota tuosta palatsihuvilasta ei valitettavasti ole tarjolla, sillä Pikkuoravat ovat olosuhteiden pakosta päätyneet hankkimaan majalleen turvakiellon.

Mahdollisesti jotkut muutkin kuin Pikkuoravat itse olisivat halunneet nähdä heidän laatimiaan kirjelmiä ja muita tekstejä täällä Villa Derrickeriassa... Nyt heidän piipahtamisensa blogissani sitten vaikuttaa kovin epätarkoituksenmukaiselta ja motivoimattomalta juonensiirrolta! Puolustaudun kertomalla, että vuokrasopimusta heidän kanssaan juhannuksen aikaan laateillessani elin varmassa vakaumuksessa, että rouva Kohtalo oli määrännyt heille toteutunutta isomman roolin tässä syksyssä. Mutta... la donna è mobile.

Benedictolta ja Celsiolta vielä riemulliset terkut kaikille faneille!

***

Profiilisivuni kertoo, että ensisijainen sähköpostiosoitteeni on muuttunut. Muutoksesta ei kuitenkaan tarvitse välittää, sillä aiempaan luukku.com-osoitteeseeni tottuneet voivat edelleen tarttua tuohon perinteiseen avainsanaan.