Onko meidän suomalaisten natsitrauma vähäisempi, kun emme joudu tarkastelemaan natsiaikaa mustavalkoisesti, kuten saksalaiset tai englantilaiset nähtävästi joutuvat, vaan voimme nähdä yhteytemme Hitlerin valtakuntaan pitkälti kohtalon määräämänä välttämättömyytenä, harmaana alueena?
Brittien natsitrauma on keskeisessä roolissa illan (ke 23.2.2011) elokuvassa Arvoitusten talo:
Arvoitusten talo
(Joe's Palace, ohjaus ja käsikirjoitus Stephen Poliakoff, GBR 2007)
Elokuvan esittely Ylen kotisivuilla
Elokuvan esittely BBC:n kotisivuilla
Uusinta su 27.2.2011 klo 23.05 / Yle Teema.
Yle Teeman Poliakoff-sarja jatkuu kolmen vuoden takaisella televisioelokuvalla Arvoitusten talo. Siinä Joe-niminen nuorukainen (Danny Lee Wynter, s. 1982) palkataan ovivahdiksi Michael Gambonin esittämän originellin miljonäärin, Elliot Grahamin, tyhjillään pitämään lontoolaispalatsiin.Mitä arvoituksia ylellinen talo pitää sisällään? Siinäpä koukku elokuvalle. Herra Graham on pestannut monia ammattihistorioitsijoita selvittämään totuuden isästään ja talon synkistä salaisuuksista. Kukaan ei kuitenkaan onnistu tehtävässä, kunnes hän päättää panna asialle lähikaupan puotipuksun... Tätä myyjätärtä esittää Rebecca Hall (s. 1982), jonka saatamme muistaa kymmenvuotiaana Sophiena Kamomillapiha-sarjassa (1992).
Viime tekstissäni arvostelin Poliakoffin lankeamista myöhemmässä tuotannossaan maneerisuuteen. Nyt arvostelen häntä siitä vähän ankarammin. Vaikka elokuva vallan mukiin meneekin, ei se tuo oikein mitään uutta Poliakoffin tekijänkuvaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja pyörittelee vanhoja aiheitaan ja keinojaan.
Teemana on jälleen identiteetti. Kuka minä olen? kysyy ikääntynyt miljonääri palavasti. Arvoitus näyttäytyy alussa kipeän mystisenä, kunnes makkarapuodin myyjätär paketoi sen siistiksi paketiksi.
 |
| Hoksaavainen puotipuksu (vas.), neljän miljardin punnan mies ja nuori ovivahti. |
- Onko Joen käynnillä täkäläisessä Antiikkia, antiikkia -ohjelmassa muuta tehtävää kuin härnätä katsojan uteliaisuutta? Eikö miljonääri oikeassa elämässä olisi vienyt kipponsa vähän diskreetimmin arvioitavaksi antiikkikauppiaalle eikä televisioon?
- Peittoaisiko harrastelijamainen neitietsivä todella ammattihistorioitsijat systemaattisuudessa elokuvan esittämällä tavalla?
- Miten neitietsivän sangen triviaali löytö kykenee vapauttamaan miljonäärin totaalisesti pahoista pauloista, jotka ovat sitoneet häntä pitkän elämän ajan?
- Miksi miljonääri silti yrittää itsemurhaa? Miksi hän yrittää sitä niin kömpelösti puolilymyssä Joelta?
Eikö elokuva ole osaksi yhtä naiivi kuin nuortenkirja? Lapsilta kielletty enidblyton sidottuna ja nahkakansissa?
Kaikista puutteistaan huolimatta Arvoitusten talo on huolellisesti toteutettu englantilais-amerikkalainen yhteistuotanto. Näyttelijätyö on kauttaaltaan tasokasta. Miljonääri Graham on ristiriitainen ja kiehtovakin henkilö, vaikka hän elokuvan kokonaisuudessa jääkin syvyyttä vaille. Tarinassa on jännitteensä, vaikka ratkaisu ei odotuksia lunastakaan.
Ensi keskiviikkona näemme Arvoitusten talon sisarelokuvan Lumotun Maryn (2007). Näkökulmahenkilönä on sama ovivahti Joe kuin tässä tuotannossa. Lumotussa Maryssa hän työskentelee edelleen herra Grahamin palveluksessa. Maggie Smithin esittämä ikääntynyt Mary Gilbert pyrkii sisään palatsiin ja alkaa kertoa Joelle menneisyydestään talossa. Nuorta Marya takaumajaksoissa näyttelee Ruth "Kotiopettajattaren romaani" Wilson.
(Poliakoff loihti eetteriin vuonna 2007 kolmannenkin elokuvan, A Real Summer. Tämä 45-minuuttinen, pienimuotoinen tuotanto liittyy Arvoitusten talon ja Lumotun Maryn sisarusparveen kuvaamalla nuoren Maryn seurapiiridebytanssia, mutta se ei sisälly Yle Teeman Poliakoff-sarjaan.)
(Poliakoff loihti eetteriin vuonna 2007 kolmannenkin elokuvan, A Real Summer. Tämä 45-minuuttinen, pienimuotoinen tuotanto liittyy Arvoitusten talon ja Lumotun Maryn sisarusparveen kuvaamalla nuoren Maryn seurapiiridebytanssia, mutta se ei sisälly Yle Teeman Poliakoff-sarjaan.)
