Mitä kuuluu, Hollywood?

Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on niin monipuolinen artikkeli monikansallisesta nykyelokuvasta, että päätin kokeilla referaattia bloggausmuotona esittelläkseni kaikkea artikkelin esille tuomaa. Keskiössä Kalle Kinnusen artikkelissa on varsinaisesti Peter Weirin elokuvan The Way Back (2010) tuotanto.

Kalle Kinnunen: "Tämä on lavaste".
Suomen Kuvalehti 7/2011, 18.2.2011, s. 48 - 52.

Hollywoodin historiaa. Amerikkalainen elokuvateollisuus keskittyi pioneeriaikanaan 1900-luvun alussa Kaliforniaan ja Hollywoodiin, koska siellä ei ollut puutetta filmitekniikan tarvitsemasta auringonvalosta. Kuvaukset tehtiin ulkona, ja sisätilalavasteet koottiin talojen katoille.

Valaisutekniikan kehittyessä siirryttiin vähitellen kokonaan studioitten sisätiloihin, myös ulkokuvien osalta. 1970-luvulta lähtien pyrittiin suurempaan autenttisuuteen ja irrottauduttiin osin studiolavasteista.

1990-luvulle saakka elokuvat tehtiin Hollywoodin studioissa, mutta enää Kaliforniassa ei kuvata juuri mitään. Esimerkiksi kanadalaiskaupungeissa Vancouver ja Toronto tehdään nykyään paljon enemmän amerikkalaiselokuvia kuin Los Angelesissa.

Tätä nykyä kuvauspaikkojen valinnassa keskeinen kriteeri on raha, ei enää amerikkalainen isänmaallisuus. Siksi suuri osa kuvauksista tapahtuu Itä-Euroopassa, kuten Tshekissä ja Unkarissa. Studiotilat ja palkat ovat Itä-Euroopassa huomattavan edullisia, ja lisäksi valtiot tarjoavat tuotantoyhtiöille verohuojennuksia.

Yhä useampi suurtuotanto on monikansallinen. Esimerkiksi Abu Dhabin emiraatti on viime vuosina sijoittanut runsaasti elokuva-alaan. Nykykuvioon kuuluu myös yhä suurempi määrä tuottajia.

Mitä on independent-elokuva? Nykyään independent-elokuvalla ('riippumaton') ymmärretään pienimuotoista draamaelokuvaa.

Alkujaan termi on tarkoittanut kaikkea amerikkalaista elokuvaa, joka on tuotettu kuuden suuren studion ulkopuolella. Nuo kuusi studiota ovat Fox, Paramount, Universal, Warner Bros, Sony-Columbia ja Disney.

Vakavan elokuvan asema. Kuten hyvin tiedetään, vakava elokuva on tuotantoyhtiöille riski, sillä kevyt viihde-elokuva poikii varmemmin panoksensa takaisin. Näyttelijät ovat kuitenkin valmiita esiintymään Weirin kaltaisten huippuohjaajien elokuvissa niukemmilla palkkioilla, koska laatutuotantojen voi odottaa menestyvän Oscar-kamppailussa.

Myös vakavasti otettavaa elokuvaa vaivaavat kireät aikataulut. Tärkeää olisi saada ne ensi-iltaan merkittävillä festivaaleilla, esimerkiksi Cannesissa tai Venetsiassa.

Lavasteet. Artikkeli antaa monta havainnollista esimerkkiä nykyisestä lavastamistaidosta. Amerikkalaiselokuvien lumi esimerkiksi on aina tekolunta. Vaikka se studiossa ei näytä lainkaan aidolta, vaikutelma valkokankaalla on täysin toinen. Lumesta vastaa kaikissa amerikkalaistuotannoissa chicagolainen Snowbusiness-yritys.

Viime vuosina alaa on yhä enemmän vallannut tietokonegrafiikka, joka käy jatkuvasti edullisemmaksi. Esimerkiksi joukkokohtauksiin ei tarvita enää suuria avustajamassoja, kun vaikutelma on mahdollista luoda tietokonetehostein. Tietokonegrafiikka ei kuitenkaan pysty aidon tasoiseen autenttisuusvaikutelmaan.