Palkittu, kaunis ja rauhoittava dokumentti Pariisin legendaarisesta hautausmaasta Père-Lachaisesta tämän päivän kävijöiden silmin. (Yle.fi.)
Elokuvan virallinen traileri YouTubessa
Elokuva näytettiin Yle Teema -kanavalla torstaina 30.12.2010. Se on uusittu viikkoa myöhemmin, ja mikä tärkeintä, vielä kerran ylihuomenna perjantaina 28.1.2011 klo 14.05.
Ikuisesti on dokumentti Pariisin Père-Lachaisen hautausmaasta, jossa lepäävät muun muassa Edith Piaf, Maria Callas, Jim Morrison ja Chopin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään turistiopas, vaan tutkielma taiteen merkityksestä ihmisen elämässä, kuten ohjaaja itse toteaa. Tuo yksi maailman tunnetuimmista hautausmaista on ainoa tekijä, joka tavalla tai toisella kytkee kaikkia dokumentin henkilöitä toisiinsa.
Ensimmäiset minuutit saattavat antaa harhauttavan kuvan dokumentin sisällöstä, mutta onneksi jo kohta sukelletaan hautausmaan kätkemiin inhimillisiin ja kulttuurisiin rikkauksiin. Kohdataan yksityishenkilöitä ja tunnettuja henkilöitä, eläviä ja kuolleita.
Minulle merkityksellisimmiksi kävivät jotkin kohtaamiset elokuvan jälkipuoliskolla. Erityisesti muistan hautausmaaoppaan esittelemän tuntemattomaksi jääneen chanson-laulajan Danielle Messian (1956 - 1985), joka kuoli vain 28-vuotiaana leukemiaan (hauta korttelissa 57). Hänen tuotannostaan kuulemme katkelman laulusta "De la main gauche".
Tutustumme myös ruumiskonservaattoriin ja hänen työhönsä, jossa hän ehostaa kuolleita hautajaisia varten. Konservaattorin kytkös taiteeseen kulkee taidemaalari Amedeo Modiglianin (1884 - 1920) ja hänen surumielisten naisfiguuriensa kautta (hauta korttelissa 96).
Dokumentissa saamme myös määritelmän ikuisuudelle Marcel Proustin (1871 - 1922) esittelyn yhteydessä (hauta korttelissa 85). Haastateltavana oleva sarjakuvataiteilija kuvaa hienosti suhdettaan Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjaan ja sen teemoihin, ja tunnetun madeleine-leivoskohtauksen avulla hän valaisee ikuisuuden kohtaamista rajallisessa ihmiselämässä.
- Tänään Teemalla alkaa lopulta Poliakoffin kolmiosainen perhetarina Sukupuu (2001). (Ensimmäisen jakson uusinta sunnuntaina 30.1. klo 23.10 samalla kanavalla. Esittelyni sarjasta tässä blogitekstissä.) Viikko sitten näimme saman ohjaajan Ystävät ja krokotiilit (2005), jota minun ei alunperin ollut tarkoitus edes katsoa uudelleen mutta joka toisella näkemällä osoittautui varsin hienoksi kokemukseksi sekin.
