Elokuvan esittely Ylen kotisivulla
Elokuvan esittely BBC:n kotisivulla
Vaikka viime tekstissäni toista suunnittelin, en kyennyt pitämään silmiäni erossa Stephen Poliakoffin televisioelokuvan Kadonnut prinssi (The Lost Prince, 2003) ensimmäisestä jaksosta.
Kävi kuitenkin ennalta odottamallani tavalla, eli katsomiseni herpaantui aika pahasti. Elokuvan uusintaseuraaminen osoittautui liian isoksi urakaksi minulle; historiasta tuttujen kuninkaallisten hahmojen sinänsä hyvin kiehtova kavalkadi ei enää kantanut. Paljon huomasin unohtaneenikin. Esimerkiksi pienen Johnin ja Saksan keisari Wilhelmin epätasavertainen kohtaaminen huokuu lumoavaa irvokkuutta ja pelottavuutta.
Poliakoff käyttää samoja näyttelijöitä useissa tuotannoissaan. Esimerkiksi iäkästä kuningas Edward VII:tä (1841 - 1910) esittävä Michael Gambon (s. 1940) on merkittävässä roolissa myös kahta vuotta aiemmassa Sukupuussa. Hovivirkamies Stamfordhamia näyttelevä Bill Nighy (s. 1949) puolestaan sai nimiosan Gideonin naisissa (2005). Aivan pientä prinssi Juhanaa (Johnia) elokuvan ensimmäiset 45 minuuttia esittävä Daniel Williamsilla puolestaan on rooli jo mainitussa Sukupuussa, jossa hän saa olla vielä pienempi kuin tässä tuotannossa näytellessään päähenkilöä pikkupoikana lyhyissä takaumajaksoissa.
Muistin etukäteen, että Skandinavian lahjalla kansainväliselle elokuvalle Bibi Anderssonilla (s. 1935) on rooli sarjassa, mutta unohdin katsoa kuningatar Aleksandraa (1844 - 1925) sillä silmällä.
Mielestäni elokuvan kantavaksi voimaksi prinssin ohessa kohoaa Gina McGee (s. 1961) hoitajatar Lallana. Hän saa historiakuvien keskellä näytellä todellisen, monitahoisen roolin piiloon sysätyn perheenjäsenen aidosti huolehtivana holhoojana.
