Ohjaaja ja käsikirjoittaja - ja Poliakoff

Elokuvateatterielokuvalla ja televisioelokuvalla on merkittävä ero. Nimittäen puhuttaessa elokuvateatterielokuvasta kantavaksi hahmoksi sen takana nousee tavallisesti ohjaaja. Televisioelokuvan (tai -sarjan) tapauksessa merkityksellisimpänä tekijänä ei useinkaan pidetä ohjaajaa vaan käsikirjoittajaa.

Britannia ei ehkä ole elokuvan suurvalta, mutta television suurvalta se takuulla on. Niin paljon laadukasta fiktiota televisioon se on tuottanut. Britanniasta on noussut iso liuta maineikkaita televisiokäsikirjoittajia.

Ensimmäisenä nimenä mieleen nousee Dennis Potter (1935 - 1994), jolta muistamme mm. Pennejä taivaasta ja Laulavan salapoliisin. Nykykäsikirjoittajista voisi mainita esimerkiksi Jimmy McGovernin (s. 1949), jonka suurin saavutus on varmaankin Fitz ratkaisee -sarja ja käsikirjoitus useisiin sen tarinoihin.

Sitten pääasiaan: Poliakoffiin

Tänään nostan esiin Stephen Poliakoffin (s. 1953). Hän on elokuvan puolelta lähes kokonaan televisiotuotantoihin siirtynyt ohjaaja, joka myös käsikirjoittaa kaikki ohjaustyönsä. Poliakoff on ajankohtainen, sillä ylihuomenna keskiviikkona Teema aloittaa kuuden Poliakoff-tuotannon sarjan:

1. Kadonnut prinssi (2003) - 2 osaa alkaen 5.1.2011.

   

   Kadonnut prinssi (2003).
2. Ystävät ja krokotiilit (2005) - 19.1.2011.
3. Sukupuu (2001) - 3 osaa alkaen 26.1.2011.
4. Gideonin naiset (2005) - 16.2.2011.
5. Arvoitusten talo (2007) - 23.2.2011.
6. Lumottu Mary (2007) - 2.3.2011.
7. Talonvaltaajat (1998) - 9.3.2011. [Kolme viimeistä tuotantoa lisätty Teeman ennakkosivulle tämän tekstin julkaisun jälkeen; ne ovat kaikki elokuvateatterielokuvia.]
8. Edistyksen hinta (1993) - 16.3.2011.
9. Vuoden 39 salaliitto (2009) - 23.3.2011. 

Neljä ensimmäistä tuotantoa ovat uusintoja Ylen ohjelmistossa. Poliakoffin tavaramerkkejä ovat laatu ja vaativuus, mikä rajoittaa hänen katsojakuntansa kokoa. Siksi sarjan aloittava Kadonnut prinssi, tositapahtumiin perustuva tarina Englannin prinssi Juhanan (1905 - 1919) sairauksien merkitsemästä ja lyhyeksi jääneestä elämästä, on lähestyttävyydessään tietyllä tavalla poikkeus hänen tuotannossaan.

Muistan sarjan ensimmäiseltä esityskerralta erityisesti Britannian kuningasperheen suhteellisen maanläheisyyden verrattuna sukulaisperheen, Venäjän tsaariperheen, yläilmoissa leijumiselle. Tsaarin neljä tytärtä elävät sarjan tulkinnan mukaan aivan omassa maailmassaan.

Sukupuu ja päähenkilö Daniel (Matthew Macfadyen).

Tämän blogitekstin loin kuitenkin markkinoidakseni kolmantena nähtävää Sukupuuta, joka esitettiin Ylellä ensimmäisen kerran seitsemisen vuotta sitten (ks. esittely Ylen kotisivulla). Tuota sarjaa olen melkein odottanut uusittavaksi. Sukupuu on tarina sukukokouksesta, suvusta, perheestä, valokuvista; se on tarina muistamisesta ja kipeydestä. Tietyllä tavalla se on sisarteos Poliakoffin paria vuotta aikaisemmalle televisioelokuvalle Valokuvien vangit.

Pääosassa on Daniel (Matthew Macfadyen, s. 1974), joka sarjan ensimmäisessä osassa osallistuu kaukaiseksi jääneen sukunsa sukukokoukseen lontoolaisessa loistohotellissa. Hänen isäänsä esittää Michael Gambon, ja takaumien pientä Danielia näyttelee sama pikkupoika, joka kahta vuotta myöhemmin esitti prinssi Juhanaa ihan pienenä Kadonneessa prinssissä.

En ehkä kirjoita Sukupuusta tässä blogissa, sillä aion katsoa jaksot uudelleen kovalevyltä sitten aikanaan huomattavasti tiiviimmässä tahdissa kuin esitystahti viikon kestävine taukoineen jaksojen välissä antaa mahdollisuuden. Siinä vaiheessa kirjoittamisen ajankohtaisuus on jo osaksi häipynyt.

Neljästä uusittavasta tuotannosta Sukupuun ohella itse nostan katsomisohjelmaani ainoastaan Gideonin naiset, sillä Kadonnut prinssi ei välttämättä jaksa sytyttää minua toista kertaa ja Ystävistä ja krokotiileista en niin kovasti osannut pitää. Sen sijaan ensiesityksensä Suomessa saavalta Arvoitusten talolta ja sen jatko-osalta Lumotulta Marylta odotan jälleen paljon.

Lisäys:

Pari päivää tämän tekstin julkaisun jälkeen huomasin Yle Teeman täydentäneen Poliakoff-sarjaansa kolmella alkujaan elokuvateatterilevitykseen tuotetulla elokuvalla. Lisäsin teokset luetteloon muuta tekstiä muokkaamatta.