Ihmisellä on valkoisen miehen sukupuoli

Edistyksen hinta
(Century, GBR 1993; käsikirjoitus ja ohjaus Stephen Poliakoff)
Esittely Ylen kotisivuilla
Toinen lähetys su 20.3.2011 klo 22.25 / Yle Teema

Stephen Poliakoffin varhainen elokuvateatterielokuva Edistyksen hinta on täyteläinen tarina yksilön vaikeudesta elää monimutkaisessa maailmassa.

Päähenkilö on Clive Owenin (s. 1964) esittämä nuori lääketieteen tohtori Paul Reisner, joka saa tutkijan paikan edistyksellisen professori Mandryn laboratoriossa. Tätä lahjakasta ja ristiriitaista hahmoa näyttelee Charles Dance (s. 1946).

Tohtori Reisnerille asettavat risteäviä paineita yhteiskunta, sosiaaliset suhteet, suku, rotu, sukupuoli ja sisäiset pyrkimykset ynnä ideaalit. Koska hän ei hallitse täydellisesti sen maailman sääntöjä, jossa joutuu operoimaan, häntä uhkaa lopuksi täydellinen henkilökohtainen tuho - uran ja sosiaalisen aseman menetys.

Täydellinen tuho kuitenkin väistyy, kiitos käsikirjoituksen suhteellisuudentajuisen viisauden: mikään ei elokuvassa ole täysin mustaa tai täysin valkoista. Elokuvan suurimmassa konnassakin, professori Mandryssä, on myönteiset puolensa, kuten mustaihoisen tutkimusapulaisen esimerkki osoittaa.

Eletään viktoriaanisen epookin viimeisiä aikoja, vuosisadanvaihdetta. Lontoon tiedeyhteisöön liittyvä Reisner näkee hyytävästi, miten vain mies voi olla täysiarvoinen tekijä, ja naiselle on varattu korkeintaan tutkimusapulaisen asema. Naisesta on hupia leikkikaluna makuusalin verhon eristämässä alkovissa. Samalla lailla alempia yhteiskuntaluokkia, köyhiä, voidaan käyttää vastuuttomasti koekaniineina.

Reisner on aito idealisti, ja se saa hänet kohtaamaan naisen, Miranda Richarsonin (s. 1958) esittämän Claran, täytenä ihmisenä, vaikka sekin tietää yhteiskunnan sääntöjen uhmaamista. Reisnerin yli sadan vuoden takaisia luonnontieteellisiä utopioita voimme romanttisen ironian kautta arvioida jälkiviisauden valossa.

Neiti Marple vaihteeksi leskirouvana.

Robert Stephens (1931 - 1994) esittää Reisnerin isää ja edustaa puoliksi komediaa hahmona, jonka toiminta perustuu vain puoliksi tajuttuun käsitykseen maailman toimintatavasta. Rikasta leskirouvaa pienessä mutta merkittävässä roolissa näyttelee Joan Hickson (1906 - 1998), kaikkien aikojen paras neiti Marple, jota minun katsojana on vaikea kuvitella muuta kuin ehdottomana ikäneitona.

Temaattiset värkit ovat hyvät, ja käsikirjoitus yhdistää ne rikkaasti, vaikka toteutus ei välttämättä täyteen kukkaan puhkeakaan vaan jää hiukan persoonattomaksi. Lopun uudenvuodenjuhlakohtauksessa näemme sentään jo melko valmiina Poliakoffin omatyylisyyden elokuvantekijänä.

Yle Teeman Poliakoff-sarjasta on näkemättä enää Vuoden 39 salaliitto (2009). Harmillisesti kavalkadista jäävät puuttumaan Rakasta minua (Close My Eyes, 1991), runsaasti keskustelua aikanaan herättänyt elokuva sisarusten insestisestä suhteesta, ja Valokuvien vangit (Shooting the Past, 1999), Sukupuun sukulaistuotanto, joka tietääkseni on esitetty Ylellä aikanaan.