Mustaa ja älykästä

Funny Games (USA, 2007; käsikirjoitus ja ohjaus Michael Haneke)
TV5 (The Voice) pe 18.3.2011

Ydinperhe - Ann (Naomi Watts), George (Tim Roth) ja pikku-George - joutuu kohtaamaan järjettömän väkivallan, kun kaksi psykopaattinuorukaista ottaa heidän kesäasuntonsa valtaansa.

Nuorukaisilla on valkoiset vaatteet ja valkoiset hansikkaat. Yhtä lailla valkoinen on golfpallo, joka muodustuu elokuvassa kauhun ennusmerkiksi ja symboliksi.

On oikeastaan merkityksetöntä yrittää arvata, mitä tiedostamattomia ajatuksia katsojassa elokuvan valkoiset hansikkaat herättävät; ne ovat yhtä kaikki tehokas keino Funny Gamesin kokonaisuudessa. Mikki Hiirellä ainakin on aina valkoiset hansikkaat, ja sarjakuvan maailmaan on monta muutakin viitettä. Psykopaattinuorukaiset, Paul ja Peter, kutsuvat toisiaan välillä Tommyksi ja Jerryksi, välillä Beavisiksi ja Butt-headiksi.

Paulilla ja Peterillä on sarjakuvahahmojen olematon sielu. Siksi heitä ei arveluta ryhtyä niihin leikkeihin, joihin he vilpittömällä innolla ryhtyvät. He edustavat nerokkaasti yhden lajin psykopaatteja, niitä vekkulivelikultia, joilla on koko ajan kaksinaamainen peli käynnissä. Siksi heidän viattomat naamansa herättävät niin suuren raivon tunteen katsojassa.

Tuolle psykopaattityypille on ominaista myös määritellä, mitä kohteliaisuuteen sisältyy ja mitä ei sisälly, kuten elokuvassa tapahtuu.

Munanhakureissulla. Kaikki on vielä hyvin...

Funny Gamesin mainioin kohtaus sijoittuu aivan elokuvan alkuun, ennen kuin peliasemat on tehty selviksi kaikille osallistujille. Tuossa kohtauksessa toinen nuorukaisista tulee lainaamaan munia kesänaapureilta. Hiljalleen eskaloituva tilanne on mustan huumorin ja älykkään huumorin todellista juhlaa. Kohtausta, kuten koko elokuvaakaan, ei pidä katsoa liian tiukkapipoisesti, tai jää vastaanottamatta sen julma sanoma elämän joskus julmistakin peleistä.

Elokuvan puolivälissä sarjakuvahahmot hetkeksi kaikkoavat näyttämöltä, ja kun jekut eivät koko ajan tunge katsojan tajuntaan, on aikaa keskittyä perheen totaaliseen kärsimykseen.

Michael Haneke (s. 1942) on itävaltalainen ohjaaja, jonka väkivaltaa tutkivia elokuvia Yle Teema esitti pari vuotta sitten sarjallisen. Illan Funny Games (2007) on hänen itsensä ohjaama amerikkalainen uusintaversio alkuperäisestä saksankielisestä Funny Gamesista (1997). Onneksi amerikkalaistaminen ei ole kovin pahasti latistanut elokuvaa, vaikka alkuperäinen tehokkaampi onkin.

Funny Games Eurooppa (1997).

Funny Games USA (2007).

Funny Gamesista mieleen hakematta tulee Stanley Kubrickin Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini (1971). Tämän mustaakin mustemman ja älykästäkin älykkäämmän väkivaltaoopperan sfääreihin Haneken teos ei sentään nouse.

Elokuvan viimeisillä hetkillä on merkityksellinen kaukosäädinkohtaus, joka laajentaa koko elokuvakosmoksen merkityskenttää. Se osoittaa, että Funny Games on - kaiken muun ohella - väkivaltaviihteen kommentti.