(Lady Chatterley, ohjaus Pascale Ferran, Ranska 2006)
Elokuvan esittely TV1:n kotisivulla
Elokuvan englanninkielinen traileri YouTubessa
Yle TV1 pe 2.9.2011
1920-luvun Brittilandiassa vallitsee käytännössä samanlainen apartheid kuin Etelä-Afrikassa vuosisadan loppupuolella. Tuossa yhteiskunnassa valitsee toisenkinlainen apartheid, jossa jakolinjana toimii sukupuoli. Lady Constance on baronetti Clifford Chatterleyn (Hippolyte Girardot, s. 1955) heikompi puolisko vailla oikeutta omaan tahtoon.
Lady Chatterley olisi yhtä heikoilla suhteessaan puolisoonsa kuin kuka tahansa ajan herrasnainen, ellei Sir Cliffordilla olisi pientä heikkoutta: hän on halvaantunut maailmansodassa ja istuu pyörätuolissa sukupuolisen kykynsä menettäneenä. Puolison invalidius antaa lady Constancelle mahdollisuuden paeta etsimään vapauttaan.
Mutta ensin häkissään elävän lady Constancen täytyy tulla tietoiseksi vapauden mahdollisuudesta. Kanssapyhiinvaeltajaksi osuu Sir Cliffordin tiluksia vaaliva riistanvartija Oliver Mellors (Jean-Louis Coulloc'h), jonka lady Constance kohtaa käveleskellessään metsässä eräänä kauniina päivänä. Hiljalleen kummankin osapuolen silmät avautuvat, ja tuloksena on voimakkaan intohimoinen ja lihallinen rakkaussuhde aatelisen rouvan ja vähäpätöisen palkollisen välillä.
 |
| Epäsäätyisesti: lady ja riistanvartija. |
Joillain keskustelusivuilla Pascale Ferranin (s. 1960) ohjaamaa, viiden vuoden takaista Lady Chatterleyn rakastajaa (2006) on vahvasti kritisoitu puolueellisuudesta naisen hyväksi. Näin varmaan olisikin, jos elokuva sijoittuisi nykyajan Englantiin tai Suomeen, mutta täytyy muistaa, että 1920-luvulla ahtaassa tilassaan toisarvoisena elänyt nainen tuskin olisi voinut kuvitellakaan moista vapauden unelmaa.
Elokuva on pitkä, miltei kolmituntinen, siis liian pitkä elokuvaksi, mutta lady Chatterleyn kehitystarinan ja tietoisuuden kehkeytymisen kuvaaminen vaatii kaiken tuon viipyilevyyden. Sanoisinkin päinvastoin, että elokuvassa ei ole mitään ylimääräistä. Viisaasti elokuva on televisiota varten erikseen leikattu kaksiosaiseksi sarjaksi, joka on noin puoli tuntia elokuvaa pitempi, mutta TV1 esitti alkuperäisen elokuvateatteriversion.
Lady Chatterleytä ovat esittäneet mm. Sylvia Kristel (1981) ja Joely Richardson (1993). Aivan ensimmäinen filmatisointi lienee sekin ollut illan elokuvan tapaan ranskalainen: Marc Allégret'n vuodelta 1955 oleva Lady Chatterleyn rakastaja (L'Amant de lady Chatterley), jossa pääroolin esitti Danielle Darrieux (s. 1917) - ranskalaisen elokuvan matriarkka, jonka ura valkokankaalla alkoi jo vuonna 1931 ja jatkuu edelleen. Muistamme hänet esimerkiksi 8 naisen (2001) isoäitylinä Mamyna.
Ferranin Lady Chatterley on romaanin filmatisointihistoriassa siinä mielessä uraa luova, että se on ensimmäinen naisohjaajan versio romaanista. Pahimillaan sovitukset on muokattu suoraksi pornoksi, joka varmasti täydellisesti latistaa feministienkin kehuman Lawrencen kyvyn ymmärtää sekä naista että miestä.
Ferranin sovitus muuten perustuu Lawrencen vaihtoehtoiseen, vähemmän tunnettuun versioon Lady Chatterleystä. Tuo versio julkaistiin vasta vuonna 1972 nimellä John Thomas and Lady Jane.
Kuvausryhmän budjetti elokuvaa varten oli melkoisen niukka, mikä näkyy mm. hiukan kömpelösti tyylitellyssä automatkan kuvauksessa läpi Ranskan sekä sateessa, joka päälleliimatun näköisenä on kastelevinaan metsässä kirmaavat rakastavaiset. Muutoin mittava epookki on kuvattu loisteliaasti pukuineen, kartanoineen, ympäristöineen kaikkineen.
