sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Yle vaihtaa vettä kanavillaan

Televisionkatsojia on alkuvuoden puhuttanut Ylen TV2-kanavan uudistus. Kakkoskanavan päätehtävä on tästedes keskittyä lapsiin ja alle 45-vuotiaisiin, kuten kanavan helmikuinen tiedote toteaa. Päätöksellä on ollut seurauksensa myös muiden kanavien toimintaan, kun mm. Inhimillinen tekijä, Seitsemäs taivas ja Dokumenttiprojekti ovat joutuneet pakkaamaan vankkurinsa ja siirtymään TV1:lle.

Uudistus on seurauksineen herättänyt katsojissa huomattavaa vastustusta.

Olen lukenut uudistuksesta ja sen taustoista joukon lehtitekstejä, joitten perusteella olen päätynyt käsitykseen, että kyseessä on liian nopealla aikataululla toteutettu, liian massiivinen myllerrys. Tästä on ollut seurauksena, että TV2 muun muassa on joutunut perumaan joukon aiempia suunnitelmiaan. Esimerkiksi joidenkin uusintasarjojen esittäminen on siksi ainakin tilapäisesti keskeytetty, mikä katsojien keskuudessa on tulkittu lupausten pettämiseksi.

Harkitusti, askel askeleelta toteutettu uudistus olisi luultavasti tuottanut parhaan lopputuloksen. Jos TV2 ei enää kestänyt mainettaan "junttikanavana", se olisi voinut ensimmäisenä vaikkapa luopua maalaiskomedioistaan ja lahjoittaa ne ykköskanavalle.

Uudistusta on saamieni tietojen mukaan toteutettu niin kiireessä, että käytettyjä resursseja on jopa haaskattu ja heitetty roskiin. Esimerkiksi eräs kakkoskanavalle suunniteltu, jo melko pitkälle edennyt fiktiosarjatuotanto keskeytettiin äkisti, kun uudistusta alettiin panna täytäntöön. Pari päivää sitten luin, että kanavan tapa ilmoittaa muutoksista yhteystyökumppaneilleen on saattanut olla melkoisen tyly: kommunikaatio on vain äkisti lopetettu, on jätetty vastaamatta sähköposteihin ja soittopyyntöihin, kunnes lopulta on tullut tieto ohjelman lopettamisesta.

Uudistuksesta on Ylellä päätetty portaissa, jotka eivät joudu suoraan vaan vain suodatetusti kosketukseen palautetta antavan yleisön kanssa. Olenkin ollut aistivinani, että suorittava porras suhtautuu toteutettuun uudistukseen melko negatiivisesti, vaikka se sitä lojaalisuussyistä ei voikaan ilmaista yleisön kanssa keskustellessaan.

TV2:lle on uudistuneen profiilin mukaisesti tilattu uusia ohjelmia. Esimerkiksi tätä nykyä maanantaisin lähetetään 50-minuuttista, 8-osaista brittisarjaa Neljä unelmaa muutoksesta, jonka esittely löytyy tältä Ylen sivulta. Kyseessä on tyypillinen naisten lifestyle-ohjelma, jollaisia varten on olemassa kaupallisia kanavia, kuten Liv tai Ava. Pitääkö julkisen palvelun Ylen käyttää veron lailla kannettuja rahavaroja esimerkiksi tällaiseen ohjelmaan, jossa lehtikritiikkien mukaan on kyse naisten ulkoisesta stailaamisesta ja syvällisempi muutoskeskustelu on pelkkää ehostetta?

Kun TV2:n kanavaprofiilia nyt on kapeutettu, monet ohjelmat ovat sanotusti joutuneet poistumaan historiaan tai muille kanaville uudisprofiilin sopimattomina. Yksi käsittämättömimmistä seurauksista on, että saksalaisen rikossarja Etsivä Lea Sommer starttaa uusintana Yle Teema -kanavalla toukokuun lopussa.

Yle Teemalla on vahva profiili laatukanavana, ja tätä vankkaa profiilia myös laajasti arvostetaan; Teema on ollut Ylen kiitetyimpiä brändejä. Nyt Etsivä Lea Sommeria aiotaan esittää kanavalla kesän aikana jokaisena arkipäivänä, viitenä päivänä viikossa, kahden ja puolen kuukauden ajan. Esitysaika on klo 18.00, siis prime timen alussa, mistä voisi otaksua, että Yle on satsannut oikein kunnolla näkyvyyttä jollekin laatuohjelmalle... Kyseessä on kuitenkin pelkkä saksalainen rikossarja, vuonna 1994 ensi jaksonsa nähnyt. Aivan varmasti se ansaitsee paikkansa televisiossa, mutta ei Teema-kanavalla sen saavuttamaa profiilia nakertamassa vaan perinteisellä kakkos- tai sitten ykköskanavalla, joissa se on luontevassa ympäristössään.

Pitääkö TV2-kanavan rakentaa itselleen uutta profiilia niin aggressiivisesti, että sen varjolla muitten Ylen kanavien laajasti tunnustetut ja arvostetut profiilit saavat murentua?

66-jaksoisen nykyrikossarjan Etsivä Lea Sommerin uusiminen "valikoivan katsojan" kanavan prime timessa on melkoinen falskia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saksalaisdekkarikin sopisi Yle Teemalle, kanavan profiiliin sovitettuna. Olen aiemminkin sivunnut ajatusta, että Yle voisi näytteeksi esittää uusintoja vuosikymmenien takaisista tuotannoista, esimerkiksi joistain 1960-luvun saksalaisista rikossarjoista. Vaikkapa kuuden jakson valikoitu retrospektiivi Komissaari-sarjasta (1969 - 76), mieluusti aihetta taustoittavan dokumentin saattelemana, sopisi nimenomaan Teeman myöhäisiltaan.