Televisioyleisö sai oman Hercule Poirotʼnsa tammikuun 8. päivänä 1989. Tuona sunnuntai-iltana London Weekend Television lähetti 51-minuuttisen novellisovituksen "Kokki kadoksissa", belgialaissalapoliisina David Suchet (s. 1946) ensimmäistä kertaa.
Sittemmin Suchet on esittänyt Poirotʼta yli 60 televisiotuotannossa. Ainakin pariin otteeseen Poirot-novellien ja -romaanien filmatisointien sarja on päätetty lopettaa kesken kaiken, mutta nyt iltataivas lopulta näyttää eheältä.
Runsaan kahden vuoden kuvaustauon jälkeen viimeiset tarinat nimittäin on määrä panna purkkiin lokakuusta lähtien. Toteutusta vailla on enää neljä Poirot-romaania ja yksi novellikokoelma:
Suchet mainitsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että hän suostuu näyttelemään Poirotʼta Esiripussa, salapoliisiin joutsenlaulussa, vasta kun kaikki muut tarinat on filmatisoitu. Christie kirjoitti romaanin jo toisen maailmansodan aikana, voimansa päivinä, joten laatu on taattu, ja uskallamme varmasti odottaa vahvaa televisiosovitusta. Tapahtumat sijoittuvat Stylesiin, sinne missä kaikki vuosikymmeniä aiemmin alkoi, ja uskollinen kapteeni Hastingskin rientää Argentiinasta asti tervehtimään kuolemaansa valmistautuvaa salapoliisia.
Neljän suuren televisioinnille saattaa tuottaa ongelmaa se, että alkuperäisromaani on kuulemma harsittu kokoon joukosta novelleja. Norsun muistilla puolestaan on leima kaikkein heikoimman luokan agathana. Teos valmistui aivan murhamamman uran loppusuoralla, kun hän oli jo päätynyt ratkaisuun, että valmista saa tulla kertakirjoittamalla. (Itse kuitenkin aikoinani luin romaanin hyvällä ruokahalulla ja mitään pahaa aavistamatta.)
Ihmettelen, ettei Kuolleen miehen huvimajaa ole jo aiemmin filmatisoitu. Persoonallisine murhaajanetsijäleikkineen se vaikuttaisi soveltuvan televisiolle mitä parhaiten.
Oma lukunsa on, millaiseen ratkaisuun päädytään Herkuleen urotöiden novellien suhteen. Käsittääkseni 12 tapausta on tarkoitus kaikki sovittaa yhteen ainoaan elokuvaan, tavalla tai toisella, sen sijaan että päädyttäisiin televisiosarjan alkuaikojen 50-minuuttisiin novellisovituksiin. Novellikokoelma antiikin herostarinoiden parodioineen on arvossaan Christie-kaanonissa.
Pääsiäisen aikoihin Yle TV1 esitti kaksi Poirot-filmatisointia sarjan tuoreimmalta tuotantokaudelta, vuodelta 2010. Päädyin katsomaan ne molemmat. Jälkimmäisenä esitetty Kurpitsajuhla (Halloweʼen Party) ei herättänyt minussa paljoakaan innostusta, toisin kuin pääsiäissunnuntain Murhenäytelmä.
Murhenäytelmä (Three Act Tragedy) perustuu romaaniin Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (1935). Elokuvan alussa olin jokseenkin typertynyt siitä vauhdista, jolla tarinan henkilökunta saatellaan katsojan silmien eteen. Kun ensimmäinen murha tapahtuu, katsojalla ei siksi ole juuri minkäänlaista kosketusta tai mielenkiintoa hahmoja kohtaan. Onneksi jännite sentään lopulta löytyy, niin että jopa salaa pidin elokuvasta. Pikantti tyylittely piristää mielestäni toteutusta ihan olennaisesti. Esimerkiksi aina uuden kuolonuhrin paljastuttua valospotti rajataan tämän kasvoihin, mikä korostaa elegantisti tarinan kolmijakoa kolmeen murhaan.
Aivan keskeisessä roolissa tarinassa on Martin Shawʼn (s. 1945) esittämä ikääntyvä sankarinäyttelijä. Shaw on tuttu mm. rikostutkija Adam Dalglieshinä kahdessa P. D. James -televisioinnissa vuosina 2003 - 04. (Sittemmin Dalglieshin seikkailuja ei olekaan saatettu tv-formaattiin, vaikka alkuperäistarinoita onkin ehtinyt ilmestyä kahden romaanin verran.)
Runsaan kahden vuoden kuvaustauon jälkeen viimeiset tarinat nimittäin on määrä panna purkkiin lokakuusta lähtien. Toteutusta vailla on enää neljä Poirot-romaania ja yksi novellikokoelma:
- Neljä suurta (1927)
- novellikokoelma Herkuleen urotyöt (12 tarinaa, 1947)
- Kuolleen miehen huvimaja (1956)
- Norsun muisti (1972)
- Esirippu (1975, vaikka kirjoitettu vuosikymmeniä aiemmin)
Suchet mainitsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että hän suostuu näyttelemään Poirotʼta Esiripussa, salapoliisiin joutsenlaulussa, vasta kun kaikki muut tarinat on filmatisoitu. Christie kirjoitti romaanin jo toisen maailmansodan aikana, voimansa päivinä, joten laatu on taattu, ja uskallamme varmasti odottaa vahvaa televisiosovitusta. Tapahtumat sijoittuvat Stylesiin, sinne missä kaikki vuosikymmeniä aiemmin alkoi, ja uskollinen kapteeni Hastingskin rientää Argentiinasta asti tervehtimään kuolemaansa valmistautuvaa salapoliisia.
Neljän suuren televisioinnille saattaa tuottaa ongelmaa se, että alkuperäisromaani on kuulemma harsittu kokoon joukosta novelleja. Norsun muistilla puolestaan on leima kaikkein heikoimman luokan agathana. Teos valmistui aivan murhamamman uran loppusuoralla, kun hän oli jo päätynyt ratkaisuun, että valmista saa tulla kertakirjoittamalla. (Itse kuitenkin aikoinani luin romaanin hyvällä ruokahalulla ja mitään pahaa aavistamatta.)
Ihmettelen, ettei Kuolleen miehen huvimajaa ole jo aiemmin filmatisoitu. Persoonallisine murhaajanetsijäleikkineen se vaikuttaisi soveltuvan televisiolle mitä parhaiten.
Oma lukunsa on, millaiseen ratkaisuun päädytään Herkuleen urotöiden novellien suhteen. Käsittääkseni 12 tapausta on tarkoitus kaikki sovittaa yhteen ainoaan elokuvaan, tavalla tai toisella, sen sijaan että päädyttäisiin televisiosarjan alkuaikojen 50-minuuttisiin novellisovituksiin. Novellikokoelma antiikin herostarinoiden parodioineen on arvossaan Christie-kaanonissa.
***
Pääsiäisen aikoihin Yle TV1 esitti kaksi Poirot-filmatisointia sarjan tuoreimmalta tuotantokaudelta, vuodelta 2010. Päädyin katsomaan ne molemmat. Jälkimmäisenä esitetty Kurpitsajuhla (Halloweʼen Party) ei herättänyt minussa paljoakaan innostusta, toisin kuin pääsiäissunnuntain Murhenäytelmä.
Aivan keskeisessä roolissa tarinassa on Martin Shawʼn (s. 1945) esittämä ikääntyvä sankarinäyttelijä. Shaw on tuttu mm. rikostutkija Adam Dalglieshinä kahdessa P. D. James -televisioinnissa vuosina 2003 - 04. (Sittemmin Dalglieshin seikkailuja ei olekaan saatettu tv-formaattiin, vaikka alkuperäistarinoita onkin ehtinyt ilmestyä kahden romaanin verran.)
- Lisälukemiseksi: BBC:n uutinen viimeisten Poirot-tarinoitten televisioinnista.
- Christien tuotannon raiskauslinjalta kuuluu jälleen ikäviä uutisia: aivan erilainen ja aivan erityinen Ikiyö (1967) sovitetaan Marple-formaattiin (Marpleising, kuten kirosana alkukielellä kuuluu) vielä tämän vuoden puolella.
- Arvosteluni Poirot-televisioinnista Idän pikajunan arvoitus (2010).
- Poirotʼn aseenkantajana toiminut kapteeni Hastings, uskollinen sihteeri Lemon ja hullunkurinen poliisimies Japp poistuivat sarjasta vuoden 2001 tienoilla. Siksi olemme joutuneet selviämään kokonaan ilman heitä viimeisimmissä 15 romaanifilmatisoinnissa. Neiti Lemonia esittänyt Pauline Moran on kuulopuheitten mukaan jättänyt näyttelemisen ja keskittynyt astrologin uraansa (ks. Ms. Moranin astrologikotisivu). Sen sijaan kunnon kapteeni Hastingsin eli Hugh Fraserin paluu Esiripun myötä vuonna 2013 on jo vahvistettu.
- Seuraavat Christie-tekstini ilmestyvät mahdollisesti jo lähikuukausien aikana.
