torstai 12. huhtikuuta 2012

Carverin sunnuntaikalastajat Ausseissa

Hän ja Gordon Johnson ja Mel Dorn ja Vern Williams pelaavat yhdessä pokeria ja keilaavat ja kalastavat. He kalastelevat joka kevät ja alkukesä ennen kuin kyläilemään tulevat sukulaiset ehtivät tielle. He ovat siivoja miehiä, hyviä perheenisiä, miehiä jotka hoitavat työnsä. Heillä on poikia ja tyttäriä, jotka käyvät koulua yhdessä meidän poikamme Deanin kanssa.

Amerikkalaisnovellisti Raymond Carver (1938 - 1988) julkaisi kertomuksensa "Niin paljon vettä niin lähellä kotia" ("So Much Water So Close to Home") kokoelmassa What We Talk About When We Talk About Love (1981). Se on ilmestynyt suomeksi novellivalikoimassa Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Tammen Keltainen kirjasto 201, 1986; s. 69 - 77).

Raymond Carver, 1938 - 88.
"Niin paljon vettä niin lähellä kotia" lähtee käyntiin kalastusretkestä, joka ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Saldona on muun muassa ihmisruumis... Kertomuksen alussa kertoja, kalastusseurueeseen kuuluneen Stuartin vaimo, raportoi retken tapahtumat sillä tavalla kuin hänen miehensä on ne hänelle palattuaan kertonut.

Novellin yhdeksään sivuun mahtuu paljon tapahtumia, ulkoisia ja sisäisiä. Tavalliseen tapaansa Carver jättää paljon kertomatta - lukijan pitää päätellä itse. Jokin kertomuksen alussa avoin saa vastauksen, mutta paljon myös jää vaille ratkaisua. Lukijan on tärkeää huomata, että kalastusretken kammottavat vaiheet ovat kertomuksen kannalta oikeastaan pelkkä sivuseikka, kun polttopiste on Stuartin ja hänen vaimonsa suhteessa.

Uskooko vaimo Stuartin kertomusta? Onko vaimolla edes syytä uskoa? Saattaisiko Stuartin ja hänen kumppaniensa versio tapahtumien kulusta ollakin vain valhe, jolla välttää vankeustuomio?

Jo Robert Altman käytti "Niin paljon vettä niin lähellä kotia"-kertomusta yhtenä pohjatekstinä loistavassa ja kiitetyssä episodielokuvassaan Short Cuts - Oikopolkuja (1993). Elokuvassa Stuartin osan esitti Fred Ward.

Myös australialainen elokuvaohjaaja Ray Lawrence (s. 1948) tarttui samaiseen kertomukseen ja ohjasi pelkästään sen pohjalta elokuvan Jindabyne (2006). Ja Yle Teema esittää elokuvan huomenna perjantaina klo 21.30.

Lawrence sijoittaa tapahtumat Australian Uuteen Etelä-Walesiin, ja sisältöä on muokattu muutenkin reilulla kädellä. Esimerkiksi kengurumantereen aboriginaaleista ei Carverin kertomuksessa luonnollisesti ole aavistustakaan. Temaattinen keskiö näyttää siirtyvän avioliiton kuvauksesta kalastusretken tapahtumien moraaliseen pohdintaan. Päähenkilöä, Stewart Kanea, esittää Gabriel Byrne (s. 1950), joka on suomalaisillekin tuttu 106-osaisen Terapiassa-sarjan tohtori Paul Westonina. Laura Linneyllä (s. 1964) on rooli hänen vaimonaan Clairena.

Kriitikoiden näkemykset Jindabynestä menevät ristiin, ja moni katsoja on noussut avoimeen vastarintaan elokuvaa kohtaan. Siksi jouduin miettimään hetken, uhratako kaksi tuntia kalliista perjantai-illasta elokuvaan vai ei, kunnes päätin toimia pikkuisen laveamman kautta ja pohjustukseksi kirjoittaa tämän johdatuksen, alkuperäiskertomus kun löytyi kirjahyllystäni.

Tulevina aikoina Yle lähettää joukon elokuvia, joita haluan erikseen mainostaa:
  • Yle Teema pe 20.4. klo 21.30 - Alexander Payne: About Schmidt (2002). Jack Nicholson tekee yhden uransa vaikuttavimmista rooleista eläkkeelle siirtyvänä virkamiehenä.
  • Yle TV2 la 21.4. klo 22.05 - Sergio Leone: Huuliharppukostaja (1968). Moni pitää tätä dollaritrilogian (1964 - 66) jälkeen ilmestynyttä lännenelokuvaa Leonen kaikkein parhaana ohjaustyönä. Näyttämöllä hääräävät mm. Claudia Cardinale, Henry Fonda ja Charles Bronson, taustanaan Ennio Morriconen musiikkiraita vaikuttavimmillaan.
  • Yle Teema su 22.4. klo 18.00 - Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin (1925). En ole eläissäni nähnyt yhtään venäläismestari Eisensteinin elokuvaa, joten jo oli aikakin Yle Teeman pystyttää sarja hänen tuotantonsa ympärille. Panssarilaiva Potemkin lienee ohjaajan uran maineikkain, ja sen kuuluisaa rappukohtausta on siteerattu ja parodioitu monissa elokuvissa, mm. yhdessä Mies ja alaston ase -jatko-osassa. Eisenstein saattaa vaatia paneutumista avautuakseen nykykatsojalle. Montaasi on avainsana hänen tekijyyteensä.
Jälkikirjoitus 15.4.2012. Jindabyne sai tv-esityksensä perjantaina. Minä tosin olin melkoisen huono katsoja, sillä jopa hylkäsin elokuvan puolen tunnin jälkeen, mutta peruin kuitenkin päätökseni jo parin minuutin kuluttua. Carverin alkuperäisnovelliin verrattuna kerrontaa on elokuvassa luonnollisesti lavennettu ja myös muunnettu tuntuvasti. Silti olin tunnistavinani Carver-tatsin läpi koko elokuvan! Mitä tulee Jindabynen moraaliseen ja psykologiseen pohdintaan, en sanoisi sen porautuvan niin hirveän ihmeellisen syvälle ainakaan.