Ikäneitoja junassa

Murhaaminen on helppoa (murder is easy), jos kukaan ei epäile murhaa murhaksi vaan päättelee sen esimerkiksi tapaturmaksi tai itsetuhoksi. Siksipä Wychwoodin kylä kerääkin tällaisia helppoja murhia oikein ison kopallisen illan elokuvassa.

Neiti Marple: Neiti Pinkertonin salaisuus
(Murder Is Easy, ohjaus Hettie Macdonald, Iso-Britannia 2008)
Elokuvan esittely Yle TV1:n kotisivuilla
Yle TV1 su 16.10.2011 klo 18.55 (ensiesitys Suomessa 3.1.2010)
Satunnainen junatuttavuus sanoo olevansa menossa Scotland Yardiin kertomaan tietonsa eräästä murhasta. Luettuaan lehdestä naisen kuolemasta neiti Marple tahtoo selvittää sen syyn. (Yle.fi.)

Vuosien 1984 - 1992 ylivertaista neiti Marplea, Joan Hicksonia (1906 - 1998), ei pysty voittamaan yksikään toinen näyttelijä. Tänään kuitenkin näin ensimmäisen kerran Julia McKenzien (s. 1941) ikäneitosalapoliisin roolissa ja havaitsin ilokseni, että hänessä ei ole periaatteessa muuta vikaa kuin se, että hän ei ole Joan Hickson. (Plus lisäksi on ihmeteltävä, miksi hän on mennyt sutimaan maskaraa silmäripsiinsä melkein paakkukaupalla.)

Ilokseni havaitsin myös, että Agatha Christien alkuperäisromaania vuodelta 1939 ei ollut menty tärvelemään vääntämällä hahmoja homoseksuaaleiksi tai ties miksi perversseiksi. [Lisäys 25.10.2011: Jaksoon taisi sittenkin olla ympätty jonkinlainen insesti-tapaus, jota ei romaanista löydy.] Tällainen "trendistäminenhän" taisi olla ihan perussettiä "modernisoidun" Marplen startatessa vuonna 2004. Tuolloin remmiin astuneesta Geraldine McEwanista (s. 1932), neiti Marplen täydellisestä antiteesistä, päästiin sentään eroon 12 tv-elokuvan jälkeen.

Tietenkin tämäkin Christien romaani on supertiivistetty puolitoistatuntiseksi, koska nykykatsoja kuulemma on niin lyhytjänteinen. Toisaalta kiitosta käsikirjoittajille täytyy antaa esimerkiksi siitä, että juonen seurattavuus ei pahemmin kärsi, vaikka murhakuningattaren koukeroiset käänteet voivat olla melkoisen mutkikkaita.

Raskauttavinta jaksolle on se, että alkuperäisromaani ei ole lainkaan Marple-romaani. Siksipä juonta on jouduttu vääntämään todella paljon, jotta se mahtuisi Marple-konseptiin; lukemieni kommenttien mukaan tarina on kirjoitettu suurin piirtein uusiksi muun muassa henkilöitten motiivien suhteen.

Minulla oli Neiti Pinkertonin salaisuutta tänään katsoessani aivan omat jännityspisteeni. Nimittäin joskus yli neljännesvuosisata sitten näin Claude Whathamin (1927 - 2008) vuonna 1982 ohjaaman tv-elokuvasovituksen samaisesta romaanista. Tuossa elokuvassa ylen merkittävän Honoria Waynfletin roolin esitti itse Hollywood-legenda Olivia de Havilland (s. 1916), tuttu jo Tuulen viemästä 1939. Illan elokuvaa katsoessani yritin alusta asti päätellä, kuka on perinyt tuon vahvan roolin. Shirley Hendersonhan (s. 1965) se oli, varsin paljon vähemmän vahvaksi käsikirjoitettuna vain.

Tuulen viemän hyvis Christie-pahiksena 1982.

Vuoden 1982 Neiti Pinkerton on sovitettu nykyhetkeen, mutta silti se on paljon uskollisempi Christien alkuperäisromaanille. Tuolloisessa nykyhetkessä maalaiskylän murhakimaraa alkaa selvittää tietokone-ekspertti, joka alun junakohtauksessa osuu istumaan samaan loosiin kuin Scotland Yardiin matkalla oleva neiti Pinkerton, Helen Hayes (1900 - 1993) - Hollywoodin legendoja hänkin. Tänä iltanahan neiti Pinkertonin junamatkatoveriksi istutetaan asiaan kuulumattomasti meidän ikäneitomme.

Whathamin Pinkertonissa murhadominosarjalle katalyysin antavaa amerikkalaisneito Bridget Conwayta esittää puolilegenda Lesley-Anne Down (s. 1954), loisteliaitten varhaisvuosiensa jälkeen mm. Kauniitten ja rohkeitten 820 jaksoon päätynyt näyttelijätär. Vuoden 2008 Pinkertonia varten rooliin on pestattu tuntemattomampi Margo Stilley (s. 1982), tietyllä tavalla hyvin viehättävä 1950-lukulaisessa kuosissaan ja hoikkuudessaan.

Palapelidekkarin konventioita vähänkin tunteva pystyy jo kohdassa 29 minuuttia päättelemään, että Miss Conwayn paljastus adoptointitaustoistaan on tavalla tai toisella avain mysteerin ratkaisuun. Ja odottamattomat kuolintapaukset senkun jatkuvat farssimaisuuden rajoja kurkotellen, eikä kukaan Marplen gängin ulkopuolella osaa nähdä moisessa viikatteen heilunnassa pienoisyhteisön sisällä mitään epäilyttävää.

Toivottavaa mutta kovin epätodennäköistä on, että jokin tv-kanava sponsoroisi vertailua varten myös vuoden 1982 sovituksen Wychwoodin piskuisen kylän julmasta vuodenajasta. Ja bonuksena saisimme myös ihailla legenda- de Havillandin ikimuistoista voimanäytöstä finaalissa kasvihuoneitten edustalla.

PS. Vuoden 1982 Neiti Pinkertonin salaisuus on nähtävissä YouTubessa kymmeneen osaan pilkottuna, alkaen tästä nauhasta.