Stalkkereita keskenämme

Joskus törmää hienoihin televisio-ohjelmiin sattumalta. Minulle kävi tänään niin.

Yksipuolinen rakkaus (Unrequited Love, 2005, 76 min; ohjaus Chris Petit, Englanti)
Yle Teema su 9.10.2011 klo 15.40
Gregory Dartin kirjaan stalkkauksesta perustuva, draamaa ja dokumenttia yhdistelevä taideteos. (Yle.fi)
Elokuvan esittely Yle Teeman kotisivuilla
Elokuvan englanninkielisen dvd-julkaisun esittely
Englanninkielinen arvostelu Gregory Dartin alkuperäisestä teoksesta

Katsoin elokuvaa ensin hajamielisesti, ja jouduin myös poistumaan television äärestä pariin otteeseen. Siksi en ole ihan varma, löytyykö eräs hieno tulkinnallinen aukko ohjelmasta itsestään vai syntyykö se siitä, että seuraamiseni ei ollut herpaantumaton.

Yksipuolisen rakkauden tarinatason taustalla on katkennut rakkaussuhde, todellinen tai kuviteltu - ei merkitystä. Nyt toinen rakkauden osapuolista väijyy entistä rakastettuaan, urkkii tämän liikkeitä, pyrkii pitämään yhteyttä puhelimen ja muitten viestinten avulla - stalkkaa tätä.

Onko stalkkeri dokumentin draamaosuuksissa näyttelevä mies vai nainen, jää minulle sanotusti epävarmaksi. Kamera tarkkailee naista (kuin miehen silmä), mutta toisaalta nainen tuntee paljon sanottavaa jääneen sanomatta (naisen tarve jatkaa viestintää).

Vai onko todellista, molemminpuolista rakkaussuhdetta koskaan edes ollut?

Tämä on elokuvan draamatasoa. Toisella tasolla on dokumentti, ja nämä kaksi tasoa luovat yhdessä yhä uusia tasoja. Kyseessä ei siis ole perinteinen draamadokumentti vaan draaman ja dokumentin liitto, taiteellisesti mitä onnistunein.

Kamera tarkkailee naista. Kenen kamera se on? tai onko sillä edes väliä? sillä onhan nykyaikainen suurkaupunki Lontoo täynnä valvontakameroita, jotka nekin kaikki tarkkailevat naista. Meitä stalkataan koko ajan.

Ohjelman kertoja rinnastaa draamatason naisen ja miehen välisen, pakkomielteisen suhteen toisenkinlaiseen tapaan käyttää kameraa: Alfred Hitchcockin pakkomielteeseen blondiinoja filmitähtiään kohtaan. Stalkkaava osapuoli stalkkaa entistä rakastettuaan samalla tyydyttymättömällä intensiteetillä kuin Hitchcock tarkkailee elokuvissaan Grace Kellyä tai Kim Novakia tai Tippi Hedreniä.

Kuvat ja teksti virtaavat elokuvassa samalla höyhenenkevyellä logiikalla kuin ranskalaisessa uudessa elokuvassa: Alain Resnais, Marguerite Duras. Loppuminuuttien synteettisessa huipennuksessa teksti nousee puhtaaksi aforistiikaksi.

Yksipuolisen rakkauden tämänpäiväinen näytös oli jo kolmas tai neljäs Ylen kanavilla, joten luultavimmin se on jo elämänsä suomalaisessa televisiossa elänyt, valitettavasti.

Elokuva perustuu yliopistotutkija Gregory Dartin kirjaan Unrequited Love vuodelta 2003. Ohjauksesta ja käsikirjoituksen muokkauksesta vastaava Chris (tai Christopher) Petit (s. 1949) on viime vuosina keskittynyt dokumenttiohjauksiin, mutta hänen ansioluettelostaan löytyy myös sellaisia valtavirtaohjauksia kuin P. D. James -sovitus Sopimaton tehtävä naiselle (1982) tai hieno Neiti Marple -filmatisointi Lomahotellin murhat (1989). Draamatasolla näyttelevät Rebecca Marshall ja Vibeche Standal eivät ole ammattilaisnäyttelijöitä.