tiistai 25. lokakuuta 2011

Agatha Christien huoneenvartijoista

Nähtävästi jossain päin Englannin Yorkshirea asuu muuan yksityishenkilö nimeltä Mathew Prichard. Hän on naimisissa näytelmäkirjailija Katherine Thompsonin kanssa ja heillä on kaksi lasta. Lisäksi hän on monimiljonääri ja erään mittavan kirjallisen perinnön ainoa oikeuksienomistaja.

Christie ja Mallowan.
Kun rikoskirjailija Agatha Christie kuoli tammikuussa 1976 85-vuotiaana, häntä jäivät lähimpinä suremaan toinen aviopuoliso ja tytär ensimmäisestä avioliitosta perheineen. Ensimmäinen puoliso, Archie Christie, josta kirjailija oli eronnut jo vuosikymmeniä aiemmin, oli kuollut vuonna 1962.

Aviomies, maineikas arkeologi Max Mallowan meni suruvuoden jälkeen naimisiin Barbara Parkerin kanssa, jonka hän tunsi ennestään arkeologisista tutkimuksista. Mallowan menehtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna, loppukesästä 1978 74-vuotiaana. Kuningatar oli suonut aatelisarvon aviopuolisoista molemmille, Agathalle ja Maxille, omista ansioistaan kummallekin erikseen.

Christien tuotannon oikeudet siirtyivät kuolemassa hänen ainoalle lapselleen Rosalindille, joka oli mennyt naimisiin toisen maailmansodan alussa majuri Hubert Prichardin kanssa. Parin ainut lapsi, mainittu Mathew Prichard, syntyi cheshireläisessä yksityissairaalassa syyskuun 21. päivänä 1943 (A. Christie, Vanha hyvä aikani, kolmas painos, 1984, s. 581; ks. myös s. 575).

Majuri Prichard kaatui sodassa, ja Rosalind Prichard avioitui uudelleen vuonna 1949, Anthony Hicksin kanssa. Kun Rosalind Hicks sitten kuoli vuonna 2004 85-vuotiaana, rikosten kuningattaren oikeudet periytyivät vainajan ainoalle pojalle. Tosin menestysnäytelmä Hiirenloukun tekijänoikeudet isoäiti oli poikkeuksellisesti luovuttanut Mathew'lle heti näytelmän valmistuttua.

Olen saanut epävarman käsityksen, että tytär Rosalind olisi vaalinut äitinsä perintöä vielä sangen tarkasti tämän arvostuksia seuraten ja että käänne hölläkätisempiin oikeuksien jakeluun olisi tapahtunut vasta tyttärenpojan noustua vastuuseen. Tämä on nähtävästi syy siihen, että viime vuosina tuotantoon on päässyt aika lailla alkuteoksista poikkeavia Christie-tulkintoja. Erityisesti tämä on näkynyt neiti Marple -tarinoiden uudelleenfilmatisoinneissa vuodesta 2004 alkaen. Myös Ranskassa Hercule Poirot -romaaneja on sormeiltu aika raaoin kynsin.

Voisi ajatella, että perikunnalla ei olisi taloudellisiakaan välttämättömyyksiä myydä teosten televisio-oikeuksia kovin löysin perustein. Saattaisiko esimerkiksi täysin omantyyppistensä alkuteosten vääntäminen totunnaiseen neiti Marple -formaattiin merkitä pitemmällä tähtäimellä oman oksan sahaamista?

No, onhan mestarisalapoliisi Sherlock Holmesistakin kuulemma leivottu action hero Hollywoodin taivaalle...

Ensi sunnuntaina TV1 lähettää tällä erää viimeisen neiti Marple -uusinnan. Tuolloin nähtävä Neiti Marplea ei petetä sentään hakee pohjansa aidosta Marple-romaanista vuodelta 1952. Yhtä keskeisistä rooleista esittää Dynastia-tähti Joan Collins, mikä luultavasti karkottaa osan katsojista metsään ja osan houkuttaa puoleensa.

Juuri nähtyjen jaksojen jälkeen on tuotettu vielä neljä Marple-elokuvaa samalla miehityksellä. Nähtävästi noista neljästä toteutuksesta ainoastaan Tuijottava katse perustuu alkuperäiseen Marple-tarinaan.

Neiti Marple
Disney-studioilta ampaisi kevättalvella ilmoille Christie-aiheinen uutinen, toivottavasti hyvä sellainen. (Närkästynyt uutisointi aiheesta kunniakkaassa brittiläisessä The Telegraph -julkaisussa.) Walt-sedän paja aikoo pestä pölyt meidän neiti Marplestamme ja taikoa hänestä nuorison suursuosikin. Siihen tarkoitukseen tarvitaan vähän nuorempi ikäneito, joten häntä saa tulevassa elokuvassa edustaa jenkkiläläinen Alias-tähti Jennifer Garner, joka keväällä ehti pyörähtää sopivasti 39-vuotiaaksi.

Käsikirjoittajaksi on hankittu Twin Peaks -skribentti Mark Frost ja tapahtumat siirretään jonnekin mahtavan USA:n maille.

Maaliskuun uutisoinnin jälkeisiä lähteitä tiedolle en ole löytänyt, joten pidän mahdollisena filmihankkeen kaatumista. Kaikitenkin, parhaassa tapauksessa elokuva saattaisi merkitä astinlautaa uudelle sukupolvelle löytää Agatha-täti seuraksi ropisevan katon alle muutaman sadekauden ajaksi.

Tämä raportti lienee viimeinen Christie-teksti blogissani ainakin näillä näkymin.