Mestari Sunin opissa

Kiinan alueen historia on erinomaisen sotaisa. Esimerkiksi vuosina 619 - 518 eKr. käytiin 160 suurta sotaa ja lukuisia vähäisempiä. Ei siis ihme, että miltei jokaisella muinaisella kiinalaisfilosofilla Kungfutsesta ja Laozista (Laotsesta) alkaen oli oma oppinsa sodankäynnistä. Erityisen arvostetuksi nousi erään Mestari Sunin oppikirja aiheesta.

Sunzi, Sodankäynnin taito

Toim. ja kiinasta suom. Matti Nojonen. Gaudeamus, 2005.

Sodankäynnin taito mainitaan Sunzin (eli Mestari Sunin) kirjoittamaksi tai sanelemaksi, vaikka täyttä varmuutta tekijästä ei ole. Se lienee kirjoitettu noin 2500 vuotta sitten, ja siitä on olemassa useita muokattuja editioita eri vuosisadoilta. Teos ei ole säilynyt täydellisenä, mutta onneksi ytimen muodostavat 13 lukua ovat tallessa.

Nopeasti selattuna Sodankäynnin taito näyttää aforismisarjalta. Muoto johtuu siitä, että tiivis ilmaisu oli vaivattomammin opittavissa ulkoa ammattimaisille kertojille. Lisäksi lyhytmuotoisen teoksen kopiointi kävi nopeammin kirjapainotaitoa edeltävässä maailmassa.

Ikuisessa virrassa

Kyseessä ei ole pelkkä tekninen opaskirja, vaan teoksen taustalla piilee daolainen (taolainen) filosofia, jonka hallitseminen olisi hyväksi teoksen ymmärtämiseksi.

Tuttu daolainen yīn ja yáng -kuvio toimii hyvin johdantona perusajatukseen. Sen tärkein vastine teoksessa on käsitepari zheng ja qi eli suorat (avoimet) ja epäsuorat (salatut) toimet. Suora toiminta on kenen tahansa, myös vihollisen, havaittavissa, kun taas epäsuora toiminta, kuten vakoilu ja strategiointi, pyritään pitämään salassa.

Yīn ja yáng.

Kuten yīn ja yáng, myös suora ja epäsuora toiminta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään - ne tuottavat toinen toistaan. Pimeydestä tulee valoa, valosta pimeyttä, ja samalla lailla ensin salassa pidetty strategiointi muuttuu taistelussa näkyväksi, suoraksi toimeksi (ks. alaviite 1). Keskeistä Sunzin opissa on siis kaiken dynaamisuus. Länsimaisessa filosofiassa perusajatusta edustanee parhaiten antiikin Herakleitos ideoineen kaiken virtaamisesta.

Kun mikään ei ole pysyvää, taistelua johtavan kenraalin täytyy jatkuvasti ottaa vaarin hetkestä ja hetken olosuhteista. Jos hän kykenee huomioimaan tilanteen kaikki piirteet, on tarjolla voitto ylivoimaistakin vastustajaa vastaan, mikäli tämä ei pysty vastaavaan analyysiin.

Jatkuva muuttuvaisuus aiheuttaa myös sen, että historiallisia taisteluita ei voi käyttää sellaisenaan ohjenuorana: "Voittoisia taisteluita ei voi toistaa. Ne ottavat muotonsa loputtomasti muuttuvista olosuhteista." (Luku VI, s. 91.) Sen sijaan on olemassa tietyt perussäännöt, joihin Sunzi keskittyy.

Harhaanjohtamisen taito

Sunzin opissa psykologia on aivan keskeissä roolissa. Sekä vastustajaa että omia joukkoja täytyy osata manipuoloida tarkoituksenmukaisesti.

Vastustajan harhaanjohtaminen ja jymäyttäminen ovat sodan varsinainen suola... Itse asiassa Sunzi julistaa heti aluksi (luku I, s. 64): "Sodankäynti perustuu harhaanjohtamisen taitoon." Jos siis joukot ovat tip-top-taisteluvalmiina, pitääkin näytellä pelokasta ja räytynyttä, ja vastakohtaisessa tilanteessa paras harhautus on tekeytyä suureksi ja mahtavaksi.

Mestarimme kenraali Sunzi.

Harhauttajista taitavampi pääsee ilmeisimmin niskan päälle - harhautusten kilpavarustelussa paras harhautus palkitaan. Niinpä kenraalin lienee viisainta hankkia neuvonantajikseen sodankäynnin agathachristieitä. Mutta muistuttaako Sunzi opettaessaan harhauttamista ja sen tulkintaa kuitenkaan tärkeydestä olla aliarvioimatta vihollista? Esimerkiksi sivulla 108 hän antaa problematisoimattoman neuvon: "Jos vedenhakijat juovat ensin, he ovat janoisia", ikään kuin taisteluvalmis vastustaja - häh!-häh!-häh! - ei saattaisi käskeä hakijoita antamaan tällä tavoin toisen puolen tiedustelijoille vaikutelman janoisista ja keskeneräisistä joukoista.

Psykologisesti hyvin mielenkiintoinen on Sunzin opastus hyökkäystä suunnittelevalle johtajalle: "Kun tunnet vastustajasi ja tunnet itsesi, et ole vaarassa sadassakaan taistelussa." (Luku III, s. 77.) Mahdollisesti hän tarkoittaa oman ja vihollisen kenttäolosuhteitten riittävää tuntemista, mutta kun muistetaan syvemmän psykologian keskeisyys teoksessa, on aiheellista kysyä: Mitä on vastustajan tunteminen? Mitä - ennen kaikkea - on itsen tunteminen? Entä jos käsitykseni itsestäni onkin epärealistinen?

Kuinka pitkä tie sotapäällikön täytyy vaeltaa tunteakseen sisimpänsä Sunzin edellyttämällä tavalla? Viisi vuotta psykoanalyysia? Sissileiri Somaliassa ja osallistuminen Pelkokertoimeen Yhdysvalloissa?

Pestaisitko psykopaatin kenraaliksesi?

Heikkoutta ja vahvuutta eritellessään Sunzi kirjoittaa: "Heikkous on sitä, että valmistautuu toisia vastaan; vahvuus on sitä, että saa toiset valmistautumaan itseään vastaan." (Luku VI, s. 89.) Tässähän on melkoisen käypä määritelmä sille strategialle, jolla psykopaatit panevat lähimmäisensä tanssimaan pillinsä mukaan: he määräävät pelin säännöt haluamallaan tavalla ja saavuttavat siten ylivallan, kun toinen osapuoli tuntee joutuvansa jatkuvasti olemaan varpaillaan. Miten siis psykopaatti soveltuisi sunzilaiseksi kenraaliksi todellisessa sodassa?

Luvussa VIII Sunzi ruotii kenraalille suotuisia luonteenpiirteitä, mutta tuosta analyysista ei suoranaisesti voi tehdä johtopäätöksiä psykopaattikysymyksen suhteen. Itse pitäisin opin dynaamista perusluonnetta esteenä sellaisen ihmisen kohoamiselle hyväksi päälliköksi. Nimittäin psykopaattisuushan lienee jollain tavalla staattinen tila. Kun psykopaatti ei ainakaan täydesti pysty ottamaan osaa yīnin ja yángin ikuiseen virtaan, hän on mukana taistelussa enemmän tai vähemmän staattisin elkein, vähän kuin aina samalla tavalla taistoon vyöryvä panssariajoneuvo. Sunzi itse kirjoittaa tulkintaani vahvistavasti: "Epäjärjestys syntyy järjestyksestä, pelkuruus rohkeudesta ja heikkous vahvuudesta." (Luku V, s. 84.) Psykopaatilta puuttuu kuvion muuttujista ainakin empatia empatiakyvyttömyytensä vastapoolina. 

Historian virrassa

Sodankäynnin taito ulotti kulkunsa vuonna 1772 lopulta myös Eurooppaan, kun ensimmäinen ranskankielinen käännös ilmestyi. Se oli Napoleonille hyvin tärkeä kirja, ja hänen sotaonnensa kääntymistä on analysoitu pyrkimällä etsimään sitä kohtaa Sunzin opissa, jossa hänen lukemisensa alkoi vuotaa. Kenraali Clausewitzin Sodankäynnistä, toinen suuri sotateorian klassikko, ilmestyi vasta vuonna 1832.

Monet vastikään itsenäistyneen Suomen sotapäälliköt saivat korkeimman oppinsa Ranskassa. Heihin kuului mm. A. F. Airo, Mannerheimin oikea käsi toisessa maailmansodassa. Päämajoitusmestari Airo lukikin Sodankäynnin taitoa lakkaamatta jatkosodan aikaan.

Vietnamilaisten johtaja Ho Tši Minh esikuntineen sovelsi Sunzin oppeja menestyksellisesti sodassa sekä ranskalaisia että yhdysvaltalaisia vastaan. Katastrofaalisen Vietnamin sodan jälkeen jenkitkin ottivat opuksen kauniiseen käteensä.

Sodankäynnin taito perinteisenä bambupuisena rullakirjana.

Sodankäynnin taidon vaikutus läntisiin sotastrategeihin jatkuu uudellakin vuosituhannella. Sotakorkeakoulujen lisäksi myös kauppakorkeakoulut opettavat Sunzia edelleen. Kun kerran "markkinapaikka on kuin taistelukenttä", on teos luontevasti kohonnut liike-elämässä tärkeäksi strategiaoppikirjaksi.

Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop lähetti alkuvuodesta 2011 työntekijöilleen kohua herättäneen kirjeen, jossa hän vertasi Nokiaa palavaan lauttaan. En tiedä, onko manööverin juuria pohdittu mahdollisen Sunzi-vaikutteen näkökulmasta (ks. alaviite 2). Sunzi nimittäin kannustaa sotapäällikköä ajamaan joukkonsa epätoivoiseen tilanteeseen, jotta nämä antaisivat taistelussa kaikkensa (ks. alaviite 3). Saattoiko kenraali Elop lietsoa hätämielialaa saadakseen sotaväkensä vastaavaan äärimmäisyystilaan? Nokia-johtajan kirje päätyi kuitenkin heti julkisuuteen, mikä saattoi olla sen pahin heikkous - epäsuoran toiminnan (qi) alueeseen kuuluva vesittyi vuotaessaan suoran (zheng) alueelle. 

Sodankäynnin taidolla on ollut suuri vaikutus varsinkin itäaasialaiseen populaarikulttuuriin. Teosta on sovellettu ja siteerattu erityisesti alueen miekkamieskirjallisuudessa ja taisteluelokuvissa. Hollywood-tuotannoista esiin nostetaan usein ylimpänä Oliver Stonen liike-elämän kuvaus Wall Street – rahan ja vallan katu (1987), joka sisältää useita Sunzi-sitaatteja.

Kirjan XIII luvussa Sunzi esittelee viisi erilaista vakoilijalajia, mikä sai minut itseni ideoimaan raakilemaisen idean tiedustelupelistä. Se soveltuisi hyvin tietokoneelle jonkinlaisena edistyneenä ja elävöitettynä Mastermind-sovelluksena. 

Lisälukemiseksi  

Sodankäynnin taito ilmestyi suomennettuna ensimmäisen kerran vuonna 1982. Tuo Heikki Karkolaisen käännös perustuu kuitenkin englanninkieliseen välitekstiin, ja Matti Nojosen myöhempi, alkuperäisteksteihin pohjaava suomennos lienee muutenkin kattavammin alueeseen perehtynyt. Karkolaisen suomennoksessa Sunzin nimi on muodossa Sun Tzu, mitä kirjoitusasua ei enää suositella.

Kiina-asiantuntija Nojonen julkaisi kolme vuotta Sunzi-käännöksensä jälkeen toimittamansa ja suomentamansa kirjoituskokoelman Jymäyttämisen taito. Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta (Gaudeamus, 2008). Sunzin lisäksi teokseen sisältyy tekstejä kymmeniltä muilta kiinalaisilta strategiaklassikoilta.

Hyvänä yleislähteenä muinaiseen kiinalaiskulttuuriin toimii Jyrki Kallion toimittama Jadekasvot. Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta (Gaudeamus, 2005).

• Tämä Sunzi-esittely on poikkeuksellisesti syntynyt. En valinnut teosta itse, vaan päätös syntyi eräänlaisen deus ex machina -menettelyn perusteella.

________________________________ 
(1) "Sodankäynnissä voimakapasiteettia muodostettaessa on olemassa vain epäsuoria ja suoria toimia, mutta niiden yhdistelmät synnyttävät ehtymättömiä mahdollisuuksia. // Epäsuorat ja suorat toimet saavat alkunsa toisistaan. Tämä on loputon kehä - kuka kykenee käyttämään sen loppuun?" (Luku V, s. 83.)
(2) Tomi T. Ahonen ruotii laajasti Elopin suhdetta Sunzin oppeihin tässä tekstissään. En ole tarkistanut, puuttuuko hän esiin nostamaani näkökulmaan.
(3) "Heitä heidät kuoleman maastoon ja he selviävät. Työnnä heidät kuolettavaan maastoon, niin he jäävät henkiin." (Luku XI, s. 129.)