Komisario Lewis törmää tuttuihin

Lupauksen lahjan juoruileva vakoojapomo (Cherie Lunghi).

Eilen lauantaina TV1 sitten lähetti Komisario Lewis -sarjan viidennen tuotantokauden viimeisen jakson "Lupauksen lahja". Ilahtuneena panin merkille, etten kirjoittanut kahta toukokuun lopun Lewis-tekstiäni (Komisario Lewisin äärellä ja Palapelitelevisioinneista) turhaan, sillä jaksossa oli selvästi otettu nurinani varteen. Silti täytynee olettaa, etten ole ainoa, jolle viidennen kauden neljä lewistä olivat pettymys verrattuna sarjan aiempiin kausiin?

Eilisen jakson ääressä maltoin tuskin odottaa, milloin suosikkinäyttelijättäreni Gabrielle Lloyd astuu tatamille. Ei siis ihme, että tunnistin hänet heti ensimmäisestä syrjäkuvasta. Hän oli saanut "Lupauksen lahjaan" oikein oman kahvilan pitääkseen! Tyytyväisen helpottuneena havainnoin, ettei hän joutunut jaksossa yhdenkään miehensä mätkittäväksi, ei fyysisesti sen enempää kuin psyykkisestikään.

Varmasti moni koki laillani autuaan jälleennäkemisen, kun jaksossa astuttiin sisään Liamin pubiin. Siellähän meitä odotti tiskin takana ehtoisana isäntänä itse Lorcan Cranitch (s. 1959), Fitz ratkaisee -sarjan rakastettu nilkkipoliisi Beck, viiksensä hevon kuuseen ajaneena. Myös Anna Chancellor (s. 1965), brittien vastine Suomen Pirkko Hämäläiselle, ilahdutti meitä epäonnistuneine permiksineen tarinan keskusperheen äiti-ihmisenä.

"Lupauksen lahja" näyttää onkineen toteutukseensa vaikutteita Aku Ankan Karhukopla-tarinoista. Niissähän tuo ovela konnajoukko aina pukeutuu niin surkeisiin valepukuihin, että minua monen vertaiseni kymmenvuotiaan lailla aikanaan ärsytti suunnattomasti se, ettei Ankkojen klaani tunnista heitä olemattoman naamioinnin takaa. Lewisissä puolestaan poliisit tarkastelevat varsin antaumuksellisesti vanhaa valokuvaa 1980-luvun pohjoisirlantilaiskahinoissa kuolleesta Marysta, enkä minä kyennyt tajuamaan, miten heille saattoi tuottaa vaivaa arvata kyseisen Maryn nykyolomuoto.

***

Todellinen Komisario Lewis -innostus tuntuu vallanneen Ylen, sillä aiemmista ennakkotiedoista poiketen se on päättänyt näyttää sarjan tuoreimmat, kuudennen tuotantokauden jaksot heti samaan syssyyn. Uusin kausi ei ole vielä edes ehtinyt jäähtyä Britanniassa, sillä kauden viimeinen jakso esitetään sielläkin vasta tulevana keskiviikkona. Suomen-esitysjärjestys näyttää poikkeavan alkuperäisestä järjestyksestä:

 22. Käärmeenpesä (Generation of Vipers) - la 9.6.2012 klo 21.15
 21. Neron sielu (The Soul of Genius; Lewis Carroll -aihe) - la 23.6.2012 klo 21.00
 24. Ikuinen tahra (The Indelible Stain) - la 30.6.2012 klo 21.15
 23. Täydellisyyden vaarat (Fearful Symmetry) - la 7.7.2012 klo 21.15

• Tänään sunnuntaina TV1:ssä starttasi uusintana Geraldine McEwanin (s. 1932) pääosittama Neiti Marple -sarja. Yle aikoo esittää kesän aikana kaikki 12 televisiointia, joissa McEwan esittää kyseistä ikäneitoa vuosina 2004 - 07. Pari tuntia sitten nähty tarina Ruumis kirjastossa oli sovitettu varsin kivuttomasti 94 minuutin muottiinsa, ja siitä oli hauska bongata monta tuttua näyttelijäkasvoa. McEwanin esiintyminen terävähoksottimisena neitinämme vaatisi minulta näemmä yhä totuttelua. Pahiten särähti kuitenkin tarinan "trendistäminen" lesbotematiikalla, ikään kuin rakas Agatha-täti olisi ollut joku queer-kirjallisuuden edelläkävijä.
• Tekstiä laatiessani törmäsin brittiläisen rikoskirjailijan Martin Edwardsin blogiin Do You Write Under Your Own Name? Törmätkää tekin.