Minne tuuli voiton kuljettaa

Kuten hyvin tunnettua on, on 20. toukokuuta 2006 kunniakkain päivä Suomen sotien jälkeisessä historiassa. Tuona suurena päivänä mahdoton kävi toteen: Suomi ja Lordi voittivat Eurovision laulukilpailun.

Tuota seitsemän vuoden takaista lauantaiehtoota ennen me tuskin uskalsimme haaveilla, että pieni Suomikin joskus saattaisi isännöidä eurooppalaisista kilvoista jalointa. Mutta niin vain kävi. Realisoituneen voiton myötä saatiin heittää romukoppaan masokistiset spekulaatiot vaihtoehtohistorioista, joissa Suomi olisi lähettänyt kerrankin skabaan mukaan sen oikean laulun ikuisen väärän sijaan.

Tunnetuin vaihtoehtohistoria koskee vuotta 1965, kun Suomea kunniakkaasti edusti Abraham Lincolniksi naamioitunut Viktor Klimenko, joka esitti kappaleen "Aurinko laskee länteen" ja sijoittui viimeiselle sijalle, hävisi, sai yhteensä nolla pistettä (kuten kyllä kolme muutakin kilpakumppania).

Tuona vuonna 1965 Suomen edustaja oli valikoitunut varsin monimutkaisen proseduurin kautta. "Aurinko laskee länteen" oli yhden raadeista suosikki. Sen sijaan koko kansan postikorttiäänestyksen voitti Katri Helenan letkajenkka "Minne tuuli kuljettaa". Ja kuinka ollakaan, voittajaksi Napolin maaliskuisessa yössä kohosi Luxemburgia edustaneen France Gallin (s. 1947) esittämänä "Poupée de cire, poupée de son", letkajenkka eli letkis sekin. (Tuohon aikaan suuriskelmät aina versioitiin suomeksikin, ja tämän voittokappaleen esitti nimellä "Vahanukke, laulava nukke" mm. Katri Helena.)

Kansallinen trauma oli valmis.

Miksi, oi miksi Suomi ei lähettänyt Katri Helenaa jenkkoineen mukaan ja voittamaan! Toivo Kärjen sävellyshän oli ainakin sata ja tuhat kertaa parempi kuin luksemburgien rallatus, kuten asiantuntevasti todettiin. Suomi olisi kerännyt pinnat kotiin jo tässä Eurovision kymmenennessä turnauksessa, eikä olisi tarvinnut kärvistellä vielä 41 raastavaa vuotta.

Katri Helena - ja Suomen Euroviisu-maine? -  tuulen armoilla.

Tämä historiallinen virheratkaisu vertautunee parhaiten pääministeri Cajanderin raskaisiin väärinlaskentoihin talvisodan alla. Yleisradion kappalevalinnasta kohistiin vuosikymmeniä, ja ihan aiheellisesti. Vakavia artikkeleitakin se kirvoitti. Kun tulehdus nyt on onneksi Lordin voiton myötä saanut laskeutua, lienee minun hyvä kirjata tähän, mitä todella olisi tapahtunut, jos Katri Helena olisi 1965 lähetetty Eurovision lavoille.

Voilà, Eurooppa ja Suomi! Mademoiselle Katri Helena Suomen ja mademoiselle Gall Luxemburgin edustajana, molemmilla aseenaan ajan henkeä parhaiten kuvastava letkis. Voittaja vuoden 1965 Eurovision laulukilpailussa oli...

... tämä kappale.

***

Eiköhän ollut eurooppalaisen kevytmusiikin historian kannalta parasta, että "Minne tuuli kuljettaa" karsiutui Euroviisu-koneesta Suomen kamaralle. Vaikka Britanniaa edustaneen Kathy Kirbyn kappale "I Belong" mainitaan poikkeuksellisen edistykselliseksi ja se sijoittuikin heti toiseksi, on "Vahanukke" kyllä ihan toista kaliiperia. Sen sekä sävelsi että ironia hampaiden värissä kirskuen sanoitti Ranskan kevyen musiikin paha poika, kauniskasvo, renttujen renttu ja paavienkin myllyttämä Serge Gainsbourg (1928 - 91), jota minä nyt tässä julkisesti tunnustan fanittavani henkilökohtaisesti. Vaikka suomalainen itsetunto vaatii pitämään Toivo Kärjen tuulenkuljetusjenkkaa kahdesta verrokista ylivoimaisesti laatuisampana, on totuus toisenlainen. "Poupée de cire, poupée de son" ansaitsi ehdottomasti voittonsa ja myöhemmän klassikkostatuksensa.

Monsieur Gainsbourg (vas.), mademoiselle Gall ja voiton makeus.

Jos Katri Helena olisi ollut mukana Napolissa, kumpikaan letkiksistä ei olisi yltänyt mitalisijoille. Tai ehkä mademoiselle Gall olisi sijoittunut kolmanneksi, mene ja tiedä - joka tapauksessa korkeammalle kuin suomalainen kilpasiskonsa. Mitä kitsaammin Suomi olisi kerännyt pisteitä, sitä ylemmä Luxemburg olisi noussut.

Nimittäin Eurovision pistelaskusysteemi oli (ja on edelleen) sellainen, että edustuskappaleet pannaan kansallisissa raadeissa paremmuusjärjestykseen. Ei yksikään maa olisi voinut antaa esimerkiksi täysiä viittä pistettä sekä Suomelle että Luxemburgille. Parhaiden pisteiden saajat valikoituvat esiin. Kumpi on kampi, "Minne tuuli kuljettaa" vai "Vahanukke", letkajenkka vai letkajenkka? Letkiksen ystävät keskittivät todellisessa kilvassa äänensä Luxemburgille, mutta jos mukana olisi ollut myös Katri Helena, letkisintoilijoiden kannatus olisi hajonnut kahdelle kappaleelle. Siksi esimerkiksi Itävalta, joka antoi mademoiselle Gallille täydet viisi pistettä, olisi tukenut Luxemburgia ehkä vain kolmannen sijan verran eli yhdellä pisteellä, kun liian moni letkishuuman valtaama olisi varannut istumapaikan Katri Helenan junassa ja siten vohkinut mademoiselle Gallilta kallisarvoisia pisteitä.

Pointti ilmenee ratkaisevana joka vuosi, vaikka sitä ei tuloskommentaareissa turhia analysoida. Ihmetellään vain vaikkapa sitä, miksi tietty kappale sijoittui semifinaalissa hyvin ja finaalissa vähemmän hyvin, tai toisinpäin. Ei osata nähdä, että jonkin musiikkimaun edustajat pystyvät keskittämään äänensä vaihtoehtojen puuttuessa yhdelle ainoalla kappaleelle, kun toisen maun äänet hajoavat ylitarjontaan. Esimerkiksi tänä vuonna Suomi ja Krista Siegfrids ja "Marry Me" edustavat letkeää poppia loputtomassa voimaballadien vuossa, mikä lasketaan meille eduksi pistelaskennassa.

Itse olen surkuhupaisaan tapaani jälleen kerran uhkarohkea ja vailla minkäänlaisia analyyseja tahi pelkäämättä maineeni ryvettymistä entisestäänkin arvaan "Marry Men" sijoittuvan 12:nneksi tai 14:nneksi, vaikka toivonkin parempaa sijaa Malmön  majatalossa. [Jälkikäteislisäys: Suomi valtasi sijan 24.]

Euroviisu-menestyksen ennakoimisessa on se metka piirre, että se tuntuu viisaista laskelmistani huolimatta suurin piirtein mahdottomalta. Minä esimerkiksi en pysty tajuamaan, mikä syöksi Lordin ja "Hard Rock Hallelujahin" kultamitaleille seitsemän vuotta sitten. En tajua sitäkään, miksi Marion Rung ja "Tom Tom Tom" oli 1973 vasta kuudes. Ja niin kovin mielelläni olisin vuotta myöhemmin suonut Abban "Waterloon" sijaan voiton kakkoseksi sijoittuneelle Italian Gigliola Cinquettille ja "Si'lle", vaikka laulajattarella epätasa-arvoisesti jo olikin valmiiksi vuosikymmenen takaa yksi Eurovisio-pysti takkansa reunustalla.

***

Harmillisesti tänään nähtävä vuoden 2013 laulukilpa sijoittuu pahasti päällekkäin Yle Teemalta lähetettävän, lähes nelituntisen Ludwig II:n (1972) kanssa, niin etten pääse vilkuilemaan kisaa edes vaivihkaa. Kyseessähän on Modronen marksisti-herttuan Luchino Viscontin tulkinta Baijerin joutsenkuninkaasta Ludwig II:sta (1845 - 86), joka omisti hallintokautensa erityisesti satulinnojen rakenteluun. Muun muassa sata vuotta uinuneen prinsessa Ruususen kotilinna on Ludwigin visioima. Romy Schneider saa elokuvassa uudemman kerran tulkita rakastettua Sissiä (1837 - 98), tällä kerralla tosin vähän vähemmän nuorena keisarinnana ja sivuroolissa.