Oodi rotanmyrkylle

Tallium on tymäkkä myrkky. Niin tymäkkä, että vaikka se soveltuu mitä parhaiten tuhoeläinten torjumiseen, sen käyttö rotanmyrkkynä kiellettiin jo ajat sitten suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa. Australian Sydneyssä nämä robustiset siimahännät olivat kuitenkin aivan erinomainen riesa toisen maailmansodan jälkeen, joten miljoonakaupunki sai erioikeuden myydä talliumsulfaattia melkein joka korttelikaupassa.

Ilmiöllä oli poikkeuksellisen kiehtovan tv-dokumentin arvoiset seuraukset.

Sonia Bible, Australian murhaepidemia 
(Recipe for Murder, Australia 2010, 52 min)
Tv-dokumentin esittely Yle Teeman kotisivustossa
Tv-dokumentin monipuolinen esittely ABC-yhtiön kotisivustossa 
Katsottavissa Yle Areenassa kesäkuun alkuun asti 
Australian Sydneyssä koettiin 1950-luvun alussa ennennäkemätön murha-aalto. Myrkytyskuolemat seurasivat toistaan, ja aineena käytettiin rotanmyrkkyä. Kuinka tavallisista perheenäideistä tuli murhaajia? (Yle.fi.)
Yle Teema pe 10.5.2013 klo 19.00

Rouvat Fletcher (vas.), Monty ja Grills. (Kuva: ABC.)

Sydneyssä oli 1950-luvun alussa hämmentävän paljon puutetta ja kurjuutta. Tämän Sonia Biblen elokuva Australian murhaepidemia (2010) todistaa heti aluksi. Monet elivät slummeiksi mielletyillä alueilla, halusivat sitä eli eivät. Ja taistelivat rottien hyökyä vastaan.

Rotta on viiltävän älykäs olento, niin että se osaa välttää ruokailua sellaisissa paikoissa, joissa nautitun aterian jälkeen on ilmennyt myrkytyksen oireita. Tallium kuitenkin toimii viiveellä - vähän MTV:n legendaaristen tv-chattien tapaan - , joten jyrsijän on vaikeampi yhdistää seurausta syyhyn. Siksi vaarallinen myrkky sopi verrattomasti Sydneyn poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

Kuinka ollakaan, ihmisiäkin alkoi laota kuin heinää. Runsaan vuoden aikana enemmän kuin sata paikallista sai tiettyjä oireita, ja enemmän kuin kymmenen heistä menehtyi oireisiinsa. Poliisiviranomaisilta oli mennyt aikansa, että he olivat osanneet yhdistää seurauksen oikeaan syyhyn. Poliisietsivät Don Ferguson ja Fredrick Krahe hankkivatkin itselleen aimo kannukset ratkaistessaan vyyhdin.

Kuten jo Genesis todistaa, nainen on kavalin Luojan luomista, joten myrkky soveltuu murha-aseeksi naiselle mitä parhaiten. Vamppaavainen rouva Yvonne Fletcher (n. 1922 - 2009) oli aivan ensimmäisiä, joka tajusi talliumin kätevyyden myös sikamaisten aviomiesten hävittämisessä. Rouva Fletcher sai inkkaripäähineeseensä yhteensä kaksi sulkaa sika-aviomiesten eliminoinnista.

Samaan aikaan toisaalla herttainen mummoihminen Caroline Grills (1888 tai 1890 - 1960) jakoi hyvää mieltä ja kotilieden lämpimäisiä kanssaihmisilleen. Rouva Grills oli hyväntuulinen lähimmäisen ja aina muitten parasta ajattelevan, avarasydämisen kodinhengettären ruumiillistuma. Hänen oli alkuaan tarkoitus raivata tieltään kai vain pari varoissaan olevaa isotätiä, mutta murhavaihde jäi päälle. Rouva Grills, myöhemmältä hellittelynimeltään "Täti Tallie", siis oli naispuolinen sarjamurhaaja jo vuosia ennen kuin meidän suomalaisten ikioma amerikantyttö Aileen Wuornos (1956 - 2002) edes uinui kehdossa.

Mallioppiminen on aivan käypä oppimisen muoto. Kun kiinni jääneen rouva Fletcherin toimia alettiin ruotia paikallisessa sanomalehdistössä vuoden 1952 puolella, talliumsulfaatin menekki ja murhaviritelmät räjähtivät käsiin. Suurin osa toiveikkaista yrittäjistä oli naispuolisia. Talliumin myynti Sydneyssä piti lopulta kieltää kokonaan seuraavana vuonna.

Ammatti: sarjamurhaaja. (Kuva: The Daily Telegraph.)

Lehtiä luettiin ahnaasti. Oli aika helppo sulattaa, että läheisiään myrkyttävät sellaiset olennot kuin kevytmielinen ja kyytäkin kavalampi rouva Fletcher tai höynä mummohahmo Grills, joka oikeudessakin esiintyi yhtä kujeilevaisen herttaisena ja nauravana kuin aina. Me olemme meitä, he ovat heitä, niitä muita. Mutta sitten lehtien palstoille ilmestyi myös Veronica Monty (n. 1907 - 1955), 45 wee, piripintaan kunniallinen rouvasihminen.

Rouva Montylla oli suloisista suloisin tytär Judith, jonka eli onnellisessa aviossa menestyksekkään rugbynpelaaja Bob Lulhamin (1927 - 86) kanssa. Sitten anoppi Monty ja vävy Lulham tulivat viettelleeksi toisensa, eikä syntyneestä sopasta selvitty ilman talliumsulfaatin suosiollista apua. Seuraukset olivat traagiset piripintaan kunnialliselle ja varsin neuroottiselle rouva Montylle, eikä herra Lulhamkaan saattanut jatkaa menestyksekästä rugbyuraansa enää milloinkaan.

Australian murhaepidemia kertoo poikkeuksellisen mukaansatempaavan tarinan, ja dokumentin tositapahtumat on kuvitettu mitä onnistuneimmin dramatisoinnein. Rouva Fletcheriä esittävä Aimee Horne on ehkä vähän turhan korealuustoinen esikuvaansa verraten, mutta Betty Tougher vetää suunnattoman hurmaavasti pikkuisen kalmankätilömummelin roolinsa, häkellyttävän uskollisena valokuvista kurkkivalle alkuperäiselle rouva Grillsille. Vaikka aikalaiset leimasivat Grillsin vastuuttomaksi höynäksi, minä olisin valmis näkemään hänessä vain amoraalisen ihmisyksilön, joka sattui melkein vahingossa luiskahtamaan siitä sosiaalisesta suojakelmusta, joka varjelee moraaliseen ajatteluun kykenemättömiä hairahduksilta.

Kotimurhaepidemiasta alkaa olla jo yli 60 vuotta, mutta silti dokumenttiin on saatu haastateltavaksi muutama aikalainenkin. Katsojalle selviää myös teräväpäisen taisteluparin Ferguson - Krahe myöhempi, vähän surkea kohtalo Australian poliisivoimissa.

• Dokumentin uusintalähetys siis jo tänään perjantaina klo 19.00 Ylen Teema-kanavalla.
• Agatha Christie käytti talliumia murha-aseena romaanissa Totuus Hallavan hevosen majatalosta (1961). Ainakin pari tosielämän murhayritystä pystyttiin estämään, kun uhrin oireet tunnistettiin Christien kuvauksen perusteella.