lauantai 11. toukokuuta 2013

Runopoika turmion polulla

Ylikomisario Morse astui Colin Dexterin dekkarien sivuilta televisioon vuonna 1987, kun näyttelijä John Thaw (1942 - 2002) antoi kasvot tälle suosikkipoliisille. 13 vuoden ja 33 tv-elokuvan mittaisen uran päätteeksi Morse kuoli ja haudattiin viimeisessä tarinassa Katumuspäivä (2000), ja sadun piti olla sillä selvä.

Mutta televisioyhtiö suuressa ideainpuutteessaan tajusi muutaman vuoden jälkeen, että ylikomisariossa on vielä lihaa kaluttavaksi. Syntyi spin-off-sarja Komisario Lewis (2006 - ), jossa Morsen vähemmän välkky apulainen Lewis korotettiin pääosaan. Ja pari vuotta sitten saatiin kuulla uusi, enemmän tai vähemmän kyseenalainen ilouutinen: ylikomisario Morsen tähän asti tuntematon nuoruus pistetään sekin lihoiksi toisessa spinn-offissa. Alkuvuodesta 2012 brittitelevisiolähettimet sitten näyttivät, miten untuvikko poliisinplanttu Endeavour Morse ilmestyi Oxfordin lainrikkojien kauhuksi näyttelijä Shaun Evansin (s. 1980) olomuodossa.

Nuori Morse 
(Endeavour, käsikirj. Russell Lewis, ohj. Colm McCarthy, GBR 2012)
Elokuvan esittely Yle TV1:n kotisivustossa
Vuonna 1965 nuori konstaapeli Morse saapuu Oxfordiin avustamaan kadonneen etsinnöissä. Sanaristikoita ja klassista musiikkia rakastava haaveilija on outolintu poliisina mutta kokee nyt tulleensa kotiin. (Yle.fi)
TV1 la 11.5.2013 klo 21.15 (1.29) 
uus. TV1 la 30.11.2013 klo 22.00

Eletään vuotta 1965. Morse saa määräyksen astua palvelukseen Oxfordin poliisilaitoksessa, joten linja-auto kyytii hänet tovereineen maineikkaaseen yliopistokaupunkiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole Morsen ensimmäinen käynti paikkakunnalla, sillä hän on aiemmin opiskellut klassista filologiaa yhdessä yliopiston collegeista, vaikkei koskaan valmistunutkaan.

Nuori Morse on herkkä runopoika, ja idealistikin vielä. Hän on jo oppinut rakastamaan kirjallisuutta, sanaristikoita ja oopperaa. Mikä kuitenkin oireellisinta, hän on raivoraitis. Raivoraitis, mutta jo tässä pilottijaksossa silmämme joutuvat todistamaan sen onnettoman, joka viettelee nuorukaisemme väkijuomien äkkiväärään maailmaan. Kyseessä on Morsen lähiesimies, komisario Fred Thursday, jota esittää Roger Allam (s. 1953) sellaisella presensillä, että olisin valmis tältä istumalta palkkaamaan hänet (mahdottomana pidettävään) keski-ikäisen Orson Wellesin rooliin, jos suunnittelisin sellaisen elokuvan tuottamista.

Korruptio näkyy rehottavan valtoimenaan epookki-Oxfordissa... Poliisina ja korruption vihollisena komisario Thursday on varsinainen vanhan liiton mies; hänen epäortodoksiset menettelytapansa tuovat mukavan lisäpiristyksen 1960-luvun ajankuvaan: Komisario tajuaa tietenkin lähettää Morsen ajoissa naapuriin lainaamaan hilavitkutinta, jottei tästä olisi silminnäkijäksi... Eltaantuneisuudessaan äärimmäisen tyylitietoinen autokauppias Teddy Samuels (Charlie Creed-Miles, s. 1972), taatusti halvalta lemuavan hajuveden ystävä, saa kerrankin ansionsa mukaan.

Komisario Thursday osaa arvostaa runopoika Morsen herkkää älykkyyttä, joten hänestäpä nuorukainen saa isällisen esimiehen ohjastamaan murhien ja rikosjuttujen kummaan maailmaan. Tietenkin Morse tarvitsee myös vastustajan, ja siihen tehtävään tarjoutuu oikopäätä ikääntyvä konstaapeli Alfred Lott (Danny Webb, s. 1958), kavalin kedon olennoista, kyyninen ja katkera poliisismies, jolla ei muutenkaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa.

Lähiesimies Thursday pitelee karismoja. (Kuva: ITV.)
Siksipä oivallinen konstaapeli Lott valitettavasti jättää meidät jo tämän pilottijakson jälkeen. Eikä meitä syksyllä nähtävään ykköstuotantokauteen seuraa poliisipäällikkö Crispkään (Terence Harvey). Sen sijaan meitä odottaa siellä varsinainen arpajaisvoitto: itse hänen muhkeutensa poliisipäällikkö Strange (James Grout, 1927 - 2012), jota vaatimattomana konstaapelina ja Morsen lähikollegana esittää lähes pajunoksanvartinen Jack Laskey. Jo tänäisessä pilottijaksossa Morse sai tutustumisen merkiksi paiskata kättä patologi Max DeBrynin kanssa, jota näyttelevä James Bradshaw (s. 1976) muistuttaa olemukseltaan erehdyttävästi alkuperäisen roolin tehnyttä Peter Woodthorpea (1931 - 2004). Sen sijaan Evansin Morsessa en kykene näkemään edes esiviitteitä Thaw'n roolihahmon olemuksesta.

Ja mukana pilotissa, tutussa cameo-roolissaan, on itseoikeutetusti myös kirjailija Dexter (s. 1930). Lyhyessä kuvassa hän mutustelee virvotusjuomaansa tyytyväisenä baaripöydän ääressä, ja mikä on tyytyväisenä mutustellessa, kun takuulla makoisat tekijänoikeuspalkkiot kolahtivat jälleen uuden spinn-offin startatessa tilille.

Nuoren Morsen värjyvä olemus tuo minulle elävästi mieleen T. S. Eliotin varhaisen runon "J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu"... Nuorukaisessa on J. Alfredin epävarmuutta, ja haahuilevaa päättämättömyyttä. Heti ensiminuuteilla paljastuukin, että runopoikamme suunnittelee eroa poliisivoimista, kun ura ei vielä ole edes auennut. Myös suhde naisiin voi olla vaikea. Tässäkin tarinassa joudumme todistamaan, miten Morse jo nuorna miesnä kulkee valitsemallaan tiellä pettymyksestä pettymykseen. Matka elämän runtelemaksi seniori-Morseksi rullaa 1960-luvulla määrätietoisen vakaasti kohti päämääräänsä.

***


Elokuvan alkukuvat vievät meidät heti peri-morselaiseen asetelmaan - niukasti verhottuun pehmoseksifantasiaan, sellaiseen kuin alkuperäinen tv-Morse ja varsinkin romaani-Morse meidät mielellään johdatteli: jonkinlaiseen salonkiin, jossa ykkösiinsä pukeutuneet myöhäiskeski-ikäiset herrasmiehet nakkelevat noppaa ja nuoret, puolipukeiset daamit pitävät heille seuraa. Tosin menee aikansa, ennen kuin selviää, miten nämä auvoiset kuvat liittyvät käsillä olevaan tapaukseen.

15-vuotias koulutyttö Mary Trelmet nimittäin on kadonnut. Ahaa, tällainen siis Morsen ensimmäinen juttu on laatuaan... Ilokseen runopoika Morse löytää kadonneen yöpöydältä arvokkaita kovakantisia runokokoelmia - ja niiden välistä piilosanaristikoita, jotka on vasta osaksi täytetty. Ei ole Endeavourin riemulla rajaa! Mikä parasta, nuorukaiselle välähtää, että tässä ovat käsillä avainjohtolangat katoamistapaukseen. Kirjailija Dexterkin olisi takuulla ollut ylen ylpeä, jos olisi keksinyt yhtä morselaisen asetelman jollekin pähkinöistään. Sen verran uskomattoman mielikuvituksellinen viritelmä sentään on, kuten palapelidekkarointiin kuuluu.

Koulutyttö Mary Trelmet on kadonnut, ja sitten joenrannasta löytyy nuorukainen, joka on ampunut itseltään pään pahki. Kyseessä on opiskelija Miles Percival (Harry Kershaw), eikä aikaakaan, kun jo selviää, että itsetuhoisella nuorukaisella ja kadonneella koulutytöllä on ollut yhteys. Yhteys tuntuu olevan myös tohtori Strommingilla (Richard Lintern), joka on toiminut opiskelija Percivalin virallisena opastajana akateemisessa maailmassa ja joka iltapuhteiksi laadiskelee piilosanaristikoita...

Liian ihqun oopperalaulajattaren seurassa. (Kuva: ITV.)
Tohtori Strommingilla on myös vaimo, Rosalind (Flora Montgomery, s. 1974), jonka ansioluettelosta löytyy loistokas ura oopperalaulajana. Käsikirjoittaja Russell Lewis ei siis ole unohtanut Morsen kolmattakaan rakasta harrastusta! Tietenkin nuori Morse lankeaa loveen tämän taiteen papittaren edessä. Noloa tilannetta ei mitenkään auta se, että runopoika on märkäkorvana poikasena kerran ollessaan löytänyt tien Kauneuden ääreen juuri Rosalind Strommingin oopperatulkintoja savikiekolta kuulostellessaan.

Piristävää taas pitkästä aikaa törmätä korkeamusiikkiin, wagneriaaniseen ja muuhun, kuten Puccinin Madama Butterflyhin, tässä toisessa spinn-offissa! Komisario Lewisissähän työväenluokkataustainen päähenkilö huudattaa autostereoissaan lähinnä Mattia ja Teppoa ja muita finnhitsejä, joten paluu olympolaisiin korkeuksiin oli enemmän kuin tervetullut.

Tarinan perusjuoni on aika totunnainen, tuttu perinteisistä brittipalapeleistä. Silti minulla ei ole kanttia protestoida sitä ja sen huoliteltuja nyansseja vastaan. Lewiseissahan käsikirjoittajat yrittävät korvata ideakanansa heikkoa munintaa konstruoimalla mahdollisimman monimutkaisia ja sekavia vyyhtejä. Tähän Nuori Morse ei onneksemme sorru. Vanhatkin dinosauruut pysyvät juonen kärryillä suht vaivatta.

Loppusuoralle tultaessa astumme oopperasaliin, ja tuloksena on muutama hetki sellaista melodraamaa, että se vaikuttavuudessaan jää vain muutaman peninkulman päähän loistokkaimpien Derrick-jaksojen loppuhuipennuksista. Elokuvan kallisarvoisimmat kuvat on tyylitietoisesti kerätty tähän pakahduttavaan kohtaukseen. Tietenkään brittiläinen dekkari, huolettomien teehetkien ilo, ei saa päättyä moiseen tunnevyöryyn - ei se mikään Derrick sentään ole. Katsoja pitää rauhoittaa ennen päätösmusiikkia sopivalla etäännytyksellä ja loppupehmennyksellä. Tämä loppupehmennys kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan, sillä siinä piilee nokkela - jopa koskettava - vinkkaus Morse-traditioon.

Mies ja Jaguaari - Endeavour ja haave. (Kuva: ITV.)
Nuori Morse on monin tavoin uskollinen alkuperäis-Morselle. Kameratyöskentely noudattelee vanhoja perinteitä. Taitavatpa jotkin otokset olla jopa kuvatut samoissa asemissa! Eräs tietty kuva Morsesta puistonpenkillä iltaruskon ääressä on erityisen tyylikäs ja edustava. Kumarrukset alkuperäissarjan suuntaan ovat jopa ylenmääräiset. Ei aamun ensimmäinen bussi takuulla tarkoituksetta Woodstockiin aja. Ja paikallista sanomalehtitoimittaja Dorothea Frazilia näyttelee Abigail Thaw (s. 1965), Morse-vainaja-Thaw'n oma tytär. ("Olemmeko tavanneet...? Toisessa elämässä ehkä?") Mrs. Frazilin harakkuutta saamme ihailla tulevan ykköstuotantokaudenkin tullen.

Erityisen iloinen olen siitä, että tuotanto uskaltaa yllyttää viitteet alkuperäiseen Morseen jopa övereiksi. Varttunut ylikomisario ajeli tunnetusti riettaanpunaisella Jaguarilla, ja tässä pilotissa vastaavia jaguaareja vilisee ihan kiusaksi asti, kuin pahassa unessa ja painajaisessa.

Elokuva on tuttuun britti-tv-tyyliin teknisesti äärimmäisen ammattitaitoinen. 1960-luvun epookki on saumaton, mitä osaan ihmetellä jo alun linja-autokyydissä matkalla Oxfordiin. Toisaalta jäljen rosottomuus on omiaan jopa häiritsemään minua, tuloksena kun on suorastaan muovisilosäkeisen professionaalia käyttöpintaa...

Avasin television tänään uhkaavin aavistuksin, mutta sain onneksi sulkea sen huojentuneena. Tulos on vähintään kohtuullinen tai vähän ylikin. Onko muuten kenellekään muulle välähtänyt mieleen, että runopoika Morsen kelpaisi kasvattaa oikein mauttomat megapulisongit, jos tuotantokausia alkaa pakkaantua niin paljon, että joudutaan vaihtamaan jo 1970-luvulle?

***

Nuoren Morsen ensimmäisen tuotantokauden jaksot, neljä kaikkiaan, joitten ensiesityskierros Britanniassa päättyi juuri:
  1. Hauras neito (Girl, TV1 la 7.12.2013) - 21-vuotias Margaret Bell saa sydänkohtauksen ja kuolee. Sitten joku muistaa neiti Bellin omalääkäriä kuulalla kallossa. Nuori Morse tajuaa tehneensä emävirheen sorruttuaan myötätuntoon yhtä epäiltyä kohtaan. Epilepsiaakin on liikkeellä.
  2. Kuoleman fuuga (Fugue, TV1 la 14.12.2013) - Tarinan musiikkimakupaloista vastaa Puccini Toscineen. Kotirouva ja vanhempi kasvitieteilijä löydetään oikein oopperatyyliin lahdattuina. Psykiatri Daniel Cronyn rientää kertomaan nuorelle Morselle, että liikkeellä on sarjamurhaaja. Hän epäilee entistä potilastaan, musikaalista Keith Milleriä. Onko nuori Morse seuraava uhri?
  3. Raketti (Rocket, TV1 la 21.12.2013) - Tutustumme Broomin asetehtaaseen. Tarinan ensimmäinen kalmo on epäsuosittu työmies Percy Malleson, jonka väitetään vakoilleen työväkeä Broomien laskuun. Kuka helkkari sitten on Eustace Kendrick, jonka tyttöystävä Olive Rix on kadonnut? Kaiken kukkuraksi kadonneella Olivella näyttää olleen vispilänkauppaa Broomien esikoispojan Harryn kanssa, vainaja jo tämäkin.
  4. Kotiinpaluu (Home, la 28.12.2013) - Moonlight Room -yökerho saa uuden isännän Vic Kasperista, lontoolaisgangsterista, jonka kanssa komisario Thursdaylla on kana kynimättä. Sitten kerholla vieraillut professori Norris murhataan, samoin kuin paikan savuketyttö. Nuori Morse saa äkillisen kutsun isänsä sairasvuoteen ääreen.

Nuoren Morsen on ilmoitettu saavan myös toisen, niin ikään neliosaisen tuotantokauden, joka nähtäneen emä-Britanniassa vuoden 2014 aikana.

Komisario Lewis -sarjaa olen aiemmin punniskellut näissä teksteissä: